Hmm…missä mennään…muisteloissa siis…

Lauantai (21.10.)… Mulla oli ihan lepopäivä. Ei ees menty lasten kaa uimaan, kun A oli kipeenä. Tai äiti tääl sano, et vois L kaa mennä, et jos mennään niin tulee sit aamul herättää mut. No mut ei tullu. Eihän mua siel hallil niinku sillee sit ois tarvittukaan, mut äidil ois ollu hyvä mahollisuus uida itekseen, kun mä oisin kattonu L perään. Mut siis kukaan ei menny sit uimaan. Heräsin itekseni noin kasin aikoihin, ja seuraavaks varttii vaille ysi, jonka jälkeen sain nukkuu rauhas tietäen, et ei olla menos uimaan. Kun sanoin äidil, et tulee puol ysi herättää jos mennää.

 

Mul lukee kalenterissa tän lauantain kohal et oikeen lepopäivä, joten ei vissiin tapahtunu yhtään mitään mainittavaa… Toivuin viikon riennoista.  Varmaan koneen ääressä…

 

Sunnuntaina (22.10.) ei menty kirkkoon ku A ei syöny aamulla aamiaista. Yhen leipätikun muistaakseni vaan. Eli ei ollu varmaa viel ihan terve, vaikka meno oliki sen mukasta, et ois ollu…

 

Kun tulin aamiaiselle lasten kaa, meinasin kaatuu portaissa, kun lapset meni eellä, ja sit ne jotain hidasteli yhtäkkii ja mä astuin portais hassusti. Sain siinä sitten jotenki ihmeesti astuttuu mun yhen varpaan lyttyyn niin, et sattu ihan mielettömästi. Hetken päästä varvas alko vetää mustaks… Varmaa murtu tai jotai! Oli tosi kipee ja vielki on jonkun verran, viikon jälkeen. Sekä tumma viel. Onneks pystyn käveelee ihan normaalisti, ei satu sillon ollenkaan. Ekat päivät oli vähän hankalampii. Siinä se on nyt itekseen parantunu, eipä sil mitää varmaan voiskaan tehä.

 

Päiväl tehtiin lasten kaa kaurakeksejä. Oli mukava lepposa päivä. Äiti oli ostoksilla päivällä, ja illemmal se meinas, et voitais mennä ulos syömää lasten kaa, mut sit ne lähtiki kylään johki. Mennään ehkä huomen ulos syömään sit. Huomen on siis taas sunnuntai.

 

Illal mä olin juttelemas jotain äidin kaa olkkaris, ku D tuli kotiin. Jäätiin siinä juttelee siitä, kun D on pelotellu L:ää pimeellä ja kaikella muullakin, mitkä L on ottanu jo liiankin tosissaan. Sit alettiin juttelee kaiken maailman jutuista, kauhuleffoista tositapahtumiin, ja kun oli ilta ja pimee, niin mun mielikuvitushan lähti lentoon… Siihen ei paljoo tarvita! Olin menos alakertaan juomaan vettä, ja sanoin D:lle, et nyt sen pitää tulla mun kaa sinne. Siellä kun oli ihan pimetää. Juu valot saa päälle, mut ei paljoo auta ku mun ajatukset keksii omii juttujaan! D naureskeli ja tuli sit keittiöön seurana, ku äiti sano, et sen täytyy nyt mennä mun kaa, kun ite pelotteli mua!

 

Oonkos muuten muistanu laittaa, et V kävi keskiviikkona tääl, sillon ku E oli tääl. Tuli kattoo E:tä. Kun nehän työskenteli yhes. Mä en sit vielkää saa mitään selvää mitä V puhuu… Kun ne puhu D:n kaa keskenään jostain, niin niist ei kummastakaa saanu selvää, kun sellanen vauhti oli päällä!! Enemmän sain D:n puheesta selvää kyllä. Ja E sano taas, et sai enemmän V:n puheesta! Se on tottunu siihen paremmin.

 

Tää viikko oli lasten lomaviikko. Äiti kuitenkin työskenteli normaalisti. Maanantaina, 23.10., käveltiin lasten kaa postiin viemään kortti mun siskon pojalle, jolla oli viime torstaina 1-vuotis syntymäpäivät. Harmi kun en päässy niihin osallistumaan.

 

Sit hain pesulasta äidin housut, ja siel oli sellanen vanhempi mies töissä, joka alko kyselee mist päin oon ja mitä teen tääl ja kaikkee, kun nainen, joka oli kans siel töis, haki äidin housuja jostain takaa. Kun nainen tuli housujen kaa, seki kysy, et miks mä haen näit äidin vaatteita. Sanoin, et ku oon au pairina, ja sit mies sano, et mä oon sen au pair nyt. Olin et mitääh!?…

 

Viikonloppuna muuten lopetettiin A:n lääke, kun sille tuli kieli täyteen sellasii kohoumii, ja koko vartaloon sinne tänne, ihan ku ois joku rokko ollu tulossa. Oli kai sit allerginen sille lääkkeelle.

 

Tiistaina, 24.10., mentiin taas A:n kaa lääkärille. Just siks ku oltiin lopetettu se lääke ja oli ne näpyt ja sit A:lle oli tullu viel semmosta jännää kuivaa suun ympärille ja silmän alle. D ei oo muuten paljoo lähös ulos, kun on niin kylmä, mut kuulin ku äiti tääl sano sille, et sen ois hyvä mennä joka päivä vähän ulos, ja lapsille ois hyvä kans. Ja niinhän me kaikki ollaan yritetty koko ajan sanoo D:lle. Niin ni sit se sinne lääkäriin päätti lähtee. Ja L:n kanssa niin, et L tuli kävellen! Mul oli vartti aikaa ehtii sinne lääkärille, ja sillon he sit päättävät tulla mukaan… Alkumatkan menin heiän kaa, mut lopus menin omia teitäni. Ja silti olin myöhässä. Vastaanotossa ne kysy, jos joku harjottelija saa tutkii A:n ja en tiiä oliko se sit siks, et ku oltiin myöhäs… Lääkärin huone oli pieni, ja A pyydettiin sisälle vaan yhen aikuisen kaa. Annoin D:n mennä, joka oli kerenny paikalle, koska hän ymmärtää sit tarkemmin, mitä ne sanois A:sta. Tyttö oli ihan kunnossa, mikä oli kiva kuulla.

 

Takastulomatkalla kävin viemäs äidin puvun pesulaan. Sama vanha mies oli tiskin takaa, kuin oli ollu viimeks. Sen eka kysymys oli, et koska mennään hiihtää! Olin et eipä tääl oo lunta, ja se sano, et Suomeen siis. Sit se kirjotti puvusta lappua, ja alko hetken päästä miettii antoko sen lapun jo mulle. Ei ollu antanu, ja sit se virnuili, et kato mitä saat aikaan! Herttileijaa! Vanha mies…

 

Keskiviikkona, 25.10., oli kotipäivä. Ehdotin D:lle, et jos lähetään lasten kaa pariin läheiseen hotelliin kävelylle. Kyselee hintoja ystäville tammikuuks. D sano, et jos ei lämpene, hän ei lähe. Ja eipä se koko päivänä maininnu enää asiasta, joten en mäkään sanonu mitään, enkä menny yksinäni. Kun en halunnu mennä lasten kaa keskenään, ku pitää kysellä asioita siel, ja jos ne ois juoksennelleet, ois pitäny kattoo niitten perään samal.

 

D on vähän laiskistunu. Ja nyt se en oo vaan minä joka siitä puhuu, vaan äiti tääl on huomannu sen myös. Esim. nyt lomaviikolla äiti on saanu käydä herättää D:tä muutamana aamuna. Ja sit D on koko ajan omas huonees ja tv on koko ajan päällä. Tytöt on ollu paljon melkeen vaan mun kaa päivisin. Ja en haluu siis, et ne menee D:n huoneeseen… Koska keskiviikkona ne meni sinne, ja kun olin menos myöhemmin sanoo D:lle jotain, se nukku sängyssään ja lapset makoili siel kans ja katto tv:stä mitä sielt tulikaan…

 

Ja torstaina (26.10.), kun oli mun vapaapäivä, halusin nukkuu päivällä. Mun ovi oli kiinni, ja huonees oli hämärä, kun laitoin verhot kiinni. D vaan käveli mun huoneeseen, laitto videon päälle lapsille ja teki tän kaiken mitään multa kysymättä!!  Mä taas en osannu sanoo siihen mitään, kun olin niin äimistyny, miten joku vaan voi tehä noin… Eihän mun nukkumisesta tullu enää mitään. Lähin hakee vähän myöhemmin (ihan vapaaehtosesti) äidin pukua pesulasta, ja lasten video loppu just sillon, ku olin lähös. Ne oli siis kattonu tv:tä jo tunnin, ja sanoin et ei enää tv:tä sille päivälle. Kun tulin pesulasta takas, lapset istuu nökötti mun huonees kattomas toista videoo! Sillon menin sanoo äidille asiasta, ja se sano, et on kans huomannu vähän laiskuutta… Onhan ihmisillä huonoja päiviä, mut D:llä on nykyään joka päivä jotain. Hammassärkyä, pääkipua, mahakipua, tai on vaan liian kylmä. Ja kun se oli niin touhukas, kun tuli taloon! Iso muutos siihen.

 

Torstai-aamuna menin kouluun siis. Mietin, onko meil jotain lomaa tuol koulus, ku lapsil oli, mut en ollu kuullu ainakaan mistään lomast. Ja ihan normaalisti olikin tunnit.

 

Oon aina hirvees kiirees kouluaamuina. Niin kuin taas tänä torstaina menin pää kolmantena jalkana… Olinki pari minuuttia myöhässä, mut ope tuli viis minuuttii myöhäs. Ja osa oppilaista josku kymmentä yli. Kaikki ottaa aika rennosti siel… Kyl se ope toivo, et kaikki tulis ysin aikaan, et ei tarvis selittää samoi asioita moneen kertaan.

 

Nyt nukkuu, jatkuu joskus tästä… Kellojen siirto on nyt yöllä!  Jee saa nukkuu tunnin enempi! Jos lapset ei tuu herättää, kun ne ei tietenkää asiaa tajuu ja heräävät normaalisti…

Viime viikkoa…

Kun tulin koulusta (19.10., torstai) meiän piti lähtee E:n kaa ostoksille ja London Eyehin (maailman pyörä), mut kaikki suunnitelmat peruuntu. Finnair meni lakkoon, ja oli epäselvyyksii pääseekö E kotiin sillon, ku lento pitäs olla. Sen äiti Suomes yritti soittaa ja selvittää asioita, ja sit meiän piti lähtee Heathrowlle selvittää asioita… Eli sinne sitten. Siellä saatiin vaan lappu, jossa pahoteltiin lakon aiheuttamia ongelmia, ja siin oli puhelinnumero tänne Englantiin niille. Tultiin kotiin, ja E yritti soittaa sinne, mut kello oli jo niin paljon, et se oli menny kiinni jo.

 

Sit mentiin ulos syömään täs kotikyläs, samaan thai-raflaan mis kävin kerran R:n kaa. Ja E on kans käyny siin aikasemmin, niin tiiettiin, et on kiva paikka ja hyvä ruoka.

 

Sit kotiin ja laittautuu bileiltaa varten. Samas juotiin Breezerit ja sit sellaset toiset juomat, joitten nimii en nyt muista, mut olivat tosi hyviä!

 

Keskustaan metrolla ja oltiin menos pubiin eka yksille, mut  kaikki oliki jo menos kiinni. No ihan hyvä, et ei päästy minnekään, kun Chinassa piti olla ennen puolta yötä, et pääsi sisään ilmatteeks, ja siel oli ihan hirmu jono!!! Siis vieraslistajono. En tiiä pääskö sinne ees muuten ku listalla… Oli siel toisel puolel välil jotain jonoo, mut ne tais olla jotain, jotka pääs viel vieraslistalaistenki ohi… En oikeen oo tajunnu tota jonotusta… No siis oltiin jo puol 12 jonos, mut siin meni se puol tuntii. Päästiin sisäl just minuutin vaille 12. En tiiä oisko päästy ilmatteeks, jos kello ois ollu enemmän, ku kuitenki oltiin jonos paljo aikasemmin…

 

Jonos ollessa moikattiin sille yhelle pokelle, jonka kaa R tutustu tääl ollessaan. Se sano, et kestää senki takii, et on turvatarkastukset kaikille. Hm.

 

Mulle tuli pilari sillon edellisviikonloppuna, ja sit toinen parin päivän päästä. Ihmettelin, kuka kumma soittelee mun numeroon tänne, kun en tätä oo monellekaan antanu. Ja miks vaan pilareita. No sit maanantaina, ku E tuli, sielt numerost tuli tuttavallinen viesti, et moi Saija mitä kuuluu, ootko tääl Lontoos ja x. Eli x, niin ku suukko. No kaikki tääl laittaa niitä aina viestien perään. Kirjotin takas, et kuka siel mahtaa olla, mut ei tullu mitään vastausta. Illal lähetin sil uuden viestin, et kuka on, kun mul ei oo numeroo muistis. Ihan ihme, kun kuitenki ties mun nimen. Sit se vastas et on se poke, jonka tapasin R:n kaa. Kysy, mitä R:lle kuuluu, kun R ei oo vastannu sen soittoihin ja viesteihin, ja et koska tuun Chinaan. Oli saanu mun numeron siltä sisäänheittäjältä, ja ne pilarit oli kuulemma sellasii, ku oli ajanu autoo samaan aikaan, niin vahingos soittanu. Joopa joo, kaks kertaa eri päivinä… Ihan outo tyyppi. No sen piti olla tiistaina Chinassa, mut se ei ollukaan siel, ja torstaina lähetti viestii ollaanko tulos, ettei tullu tiisataina ku oli väsyny. No siin pihal sit tosiaanki jo nähtiin.  Siis se on siel usein, vaik sil on vapaata. Eli sillon ku nähtiin se R:n kaa, se oli vapaalla, niin ku nytki. Kuka haluu mennä työpaikalleen viettää vapaa-aikaansa… Vaikka ois baaris töissä… Tai varsinkaa sit…

 

No tää poke on siis ollu R:lle kunnon riesa, ja R vitsailikin, et seuraavaks se alkaa olee mulle vaivana, kun kirjotteli mulle. Se on tosi kiva tyyppi, mut illan aikana se kävi kyllä sitten liiankin tuttavalliseksi!!! Ärsyttäväks oikeen, ja sit ku viel ottaa huomioon, et se oli kiinnostunu mun kaverista.

 

Kun oltiin viel jonossa, jotkut kaks naista pääs suoraan sisälle, ja niitten peräs juoksi joku valokuvaaja ottamas kuvaa. Eli oli siel jotain julkkiksii ihan varmasti!!!  Mul ei vaan oo hajuukaa, keitä…

 

Kun mentiin sisälle, meiän käsilaukut tarkastettiin. Tai mul ei ollu ollenkaa laukkuu, kun mun tavarat mahtu E:n laukkuun. Kiitos hälle mun tavaroiden raijaamisesta.

 

Sit kohta törmättiin siihen turvamieheen, sisäänheittäjän (siis nää kutsuu itseään promoottoreiks…) serkkuun, joka sano, et meiän kannattaa olla tarkkoina juomiemme suhteen, ettei jätetä juomia valvomatta hetkekskään. No enhän mä missään uskalla jättää. Kysyttiin sitten, onko jotain tapahtunu lähiaikoina, kun oli tarkastuksetki. Sano et ei, et tarkastukset on aina, mut eipä oo ollu ku mä oon siel käyny… No sit se kerto, et yks tummaihonen kundi laitto kerran naisen lasiin jotain, joka alko poreilee, kun nainen kävi vessassa. Mies istu sohvalla, ja lasi oli lattial. Tää vartija näki koko tapahtuman, ja meni sit muka vahingos potkasee lasin kumoon. Kysyin, et eikö miestä siis poistettu baarista, ja vastaus oli aika yllättävä.  Ei, koska mies o hyvä asiakas, ja hän sais pelätä henkensä edestä, jos ois heittäny sen pihalle. Siis ei kai meil Suomes oo tollasta. Uskomatonta.

 

Toinen uskomaton juttu oli se, miten jotkut muijat oli pukeutunu tonne baariin. Alusvaatteisillaan hyppelivät…  Siis niil oli sellaset pitsipöksyt ja korsetit, tai jonkunnäköset topit. Meinattiin et ollan nyt missattu joku pukeudu ******** -teema… Ja eka kun kateltiin joittenki ylilyhyitä hameita, mut eihän ne ollukaan viel mitään. Ja ku ne kaikki pomppi ulkonaki tollee, ilman takkii, niin kyllä oli vähän ihme, kun ei nyt kovin lämmin enää öisin oo. Tai päivisinkään. Kaikki näytti olevan ihan ku ei mitään, mut kyllä Suomessa sais pikkasen silmää, jos tulis baariin tollee. Mut hei eiks Paris Hiltonistaki ollu kuva jossain, ku oli menny baarin kans ihan alusvaatteitten näköses asus… Siis se taitaa olla muotia…

 

Ekat drinkit käytiin hakee toiselta baaritiskiltä, ku mistä yleensä. Siellä kun ei oo niin paljon jonoo. No siitä saa sit maksaa enemmän! Mikä selvis tietenki vasta laskusta…

 

Ilta oli tosi mukava, ja nyt muistettiin tanssii paljon!! 

 

Ennen kotiinlähtöä mietittiin, jos lähetään jatkobileisiin, siis ihan niin ku toiseen baariin, mut rupateltiin taas Chinan ulkopuolella niin kauan, et päätettiin vaan tulla kotiin. Kävely bussipysäkille. Mulla on yleensä pettämätön suuntavaisto, ja matka pysäkille oli todella tuttu, kun oon noita keskustan katuja tallaillu vaik kuinka, mut siin kadul oli jotain tietyöukkoja, mikä sekotti mun ajatukset, ja käveltiin ohi. Onneks E jakso väittää mulle vastaan, et mistä tultiin, kun huomasin, et se ei ollukaa oikee tie, mihin olin kääntymäs. Ja ei, en ollut humalassa. ;D Pysäkillä istuttiin joku vartti varmaan. Jotkut ihmiset käppäili keskel tietä… Ihailtiin joulupalloja puissa! Ne on laittanu semmosia jo puihin keskustassa!!!  Ja aina ku kuultiin bussin ääni, katottiin vaan, kun ne menee poikittaistiellä kauempaa. Ja aloin epäilee oltiinko sittenkin vääräl tiellä, mut ei ei oltu. Sit joku nainen käveli ohi toisel puolel tietä ja kysy, ootettiinko bussia. Juu sitähän me… No ei tullu mieleen ihmetellä, kun ei mitään liikennettä ollu menny… Bussit ei menny siitä, kun oli ne tietyöt!!! Ei touhuissamme tajuttu, et koko tie oli suljettu, kun siel risteykses ihmeteltiin sitä, et mihin päin pitää mennä, et päästään pysäkille. No sit vaan lähettiin kävelee tietä eteenpäin. Kun tiesin, et bussi menee pitkään ihan suoraan samaa tietä, pääkatua, niin jossain vaihees niitten tietöitten on loputtava. Eipä sinne pitkä matka ollukaan, ja päästiin oikeelle pysäkille ja bussiin. Onneks ei istuttu kauemmin siel toisel pysäkil, ois voitu vaik myöhästyy vikast bussista! No siis ei tääkää viel ollu vika, mihin kerettiin.

 

Kotona kuuden aikoihin…

 

A oli ollu koko torstain kipee, oksennellu ja ollu kuumeinen. Ja samaa oli jatkunu koko yön. Aamulla (perjantai, 20.10.) kasin aikoihin (mun tunnin/kahen unien jälkeen…) A halus tulla mun huoneeseen nukkuu. Se oli nukkunu D:n huonees koko yö L:n kaa. Äiti oli eka laittamas sitä mun tyynylle mun viereen, mut sanoin, et eikö ne yhtään pelkää sitä oksennustaudin tarttumista, ja sit laitettiin A mun jalkopäähän. L:ki nukku koko yön ihan vierekkäin sen kaa. Toivoin vaan, et A ei enää oksentais, ja saatais kaikki nukuttuu vielä. No A voi jo paremmin, mikä oli tosi kiva. Mut mikä ei ollu niin kiva, se alko laulaa ja istuskelee sängyllä.  No kohta se meni huoneeseensa leikkii, mut mun piti jo pian nousta, kun mun piti lähtee käymään lääkärillä sen kaa.

 

A sano olevansa nälkänen, ja annoin sille pikku palan leipää, ja se pysy sisällä, näytti voivan paremmin.

 

Mulla oli ääni vähän poissa. Clubilla on musa ihan mielettömän lujaa, E meinas, et lujempaa kun Suomen baareis. Ja sen on huomannu, et kun on vaikee saada suomestakaan selvää, niin saati sit, kun joku tulee englanniks puhuu. Eli huomaamatta se on aika moista huutamista, ja sit viel muutama drinkki jäillä. Ei oo eka kerta kun ääni on baari-illan jälkeen omilla teillään…

 

No mutta olipa kiva mennä sinne lääkärin vastaanotolle hirmu pirteen näkösenä ja kuulosena…

 

A oli hiljanen, ja kun venattiin pääsyä lääkärin huoneeseen, A alko köhii vähän. Tuntu, et se piti suussaan jotain, ja kysyin, jos sen tarvii mennä vessaan, ja se vaan nyökkäs. Nopeesti vessaan, ja siellä se kako pöntön yläpuolellä, mut suusta tuli vaan sylkeä. Ei tullu ees se leipä ylös.

 

Sil välil meiän nimi oli tullu näyttöön, ja onneks se oli siel viel niin, et näin mihin huoneeseen piti mennä. Mentiin lääkärin luo, ja se tutki A:n ja määräs lääkettä. Sil oli kurkussa tulehdus, ja sekä oksentaminen, että kuume oli johtunu siitä. Eli ei sit ollu tarttuvaa oksennustautia varmaankaan…

 

Aamulla E soitti niistä lennoista, ja sen lento menikin normaalisti, vaik se oli torstaina ollu peruutettu kokonaan.

 

Lääkärikäynnin jälkeen vein A:n kotiin ja lähin hakee äidin pukua pesulasta ja A:lle lääkkeen apteekista.

 

Sit jo kohta lähettiin E:n kaa lentokentälle. Sinne on ihan helppo mennä, sit ku meen äitii vastaan. Oli kiva nyt nähä miten meen sinne.

 

E laitto laukut menee koneeseen, ja sit palloiltiin yhes putiikis hetken. Olin just lähös kotiin, kun katottiin lentotaulua, ja siel oli, et E:n lento lähteekin neljä tuntii myöhäs!! Kymmeneltä illal! No hyvä, et katottiin se! Mentiin kysyy, et jos E sais poistuu kentältä, ja sai, ku menis sit vaan takas tullessaan ilmottamaan, et on tullu, et ne laittaa laukunkoneeseen menee. Laittavat vasta kun on varma, et matkustajaki tulee. Mut mitä jos ei ois ilmotettu mihkään, et se poistuu kentältä… Tuli nyt vast mieleen. Eihän ne sit tietäis sen oleva poissa, ja pistäisivät laukun koneeseen… Siis ku tää nyt on niit turvatoimia, niin joku voi laittaa laukun menee, ja poistuu kentältä ilmottamatta. No ehkä ne ottais laukun pois koneesta, jos matkustaja ei ilmestyiskään…

 

Sit siis takas kotiin, ja käytiin ostaa viel hyvää jädee, mis oli kakkupaloja tai jotain suklaajädessä!  Laitettiin E:n kaa lapset nukkuu päivällisen jälkeen, ja D lähti jo ennen päivällistä omiin tapaamisiinsa. Sit jädelle, ja sit E jo lähtikin takas kentälle. Niin A ei ollu päivällisellä, kun nukku. Nukku vaan koko illan lääkkeenoton jälkeen.

 

Illal A heräs joskus kymmenen aikaan, meni vessaan. Se ei tietty ees pissannu, kun ei ollu syöny eikä juonu mitään, kun nukku vaan. Sit kysyin jos sen on nälkä, ja sano et joo on. Toin ylös jogurtin ja leipätikun, sekä vettä. Ja annoin toisen annoksen lääkettä. Sit se meni nukkuu. Jonku tunnin päästä se heräs ja meni vessaan. Se oli ripuloinu vaippaansa, mutta eipä onneks ollu oksentanu enää.

 

Nyt nukkuu, huomen kouluu ja sit varmaan shoppailee. Haluisin löytää oikeest hyvät kengät… Jos mitkään nyt tuntuu hyviltä, kun jalkaparkani ovat saaneet kärsiä ties mitä… Siitä myöhemmin lisää…

Lisää muisteluita viime viikolta…

Tiistai-aamuna, 17.10., perheen äiti meni aamulla käymään A:n koululla puhumassa A:n kiusaamisesta, ja soitti sen jälkeen mulle, et mun pitää koulun jälkeen jäädä juttelee opettajan kaa. Vein A:n siis normaalisti kouluun (ei menny äidin kaa, kun äiti oli siel jo aikasemmin), ja pihalla se mukava avustaja tuli sanoo mulle, et he ovat järkyttyneitä tapahtumasta, koska A:ta kuulemma katotaan koko ajan. Sit ope tuli siihen kanssa, ja sano, et jos yritän iltapäiväl, ku kaikki on hakemas lapsiaan, niin kattoo, et kuka äiti siitä kiusaamisesta sano. Yritinhän minä kovin jo aamullaki kattoo, mut en vaa nähny samaa naista. Ja opettajat kuulemma puhuu kaikille lapsille ja kysyvät, onko kukaan nähny mitään. Eipä lapset välttämättä sano, vaikka tietäisivätkin…

 

No iltapäivällä haettiin A L:n ja E:n kaa koulusta. Kovin koitin kattoo sitä naista, mut en nähny. Ja en ollu mitenkään varma, et tunnistaisinkohan koko naista enää ees. Ei löytyny. Opettaja sano, et lapset ei tienneet mitään. Ja sanoi myös jotain, et tänään A:ta oli katottu lounaanki jälkeen lasten ollessa leikkimässä, tai jotain. Eli ei yleensä katota vai… No en oo ihan varma mitä tarkotti.

 

Illal mentiin syömään keskustaan Oxford Streetin lähelle. Uus paikka. Sisälle mennessä näytti ihan ku ois menny laivaan tai hotelliin. Tunnelma oli sellanen, ja siel oli kokolattiamatto, mikä ehkä eniten sai sen tunnelman aikaan. Ruoka oli tosi hyvää, otin kalaa ja ranskalaisia ja keitettyjä vihanneksia. Mut siis ei fish&chips. E otti burgeriaterian, ja sekin oli kuulemma tosi hyvä. Eli nyt tiiän tääl paikan mistä saa hyvii burgeriaterioita! No kun Suomessa käyn usein Kettusessa syömäs niitä, ja on niit ikävä! Ja Chicosist saa niit kans, mut Kettuses on yks ihana, mis on ananasta!  Vai muuttikohan ne sen, kun muuttivat ruokalistaa… En nyt muista.

 

Ruuan jälkeen mentiin pubiin. Lähel Piccadillyä, sellaseen mis R:n kaa oltiin oltu kans. Siellä oltiin aluks aika väsyneitä, mut otettiin pari siiderii ja kummasti sit piristyttiinki, kun ruoka vähän laskeutu.

 

Sitten Chinawhiten vieraslistajonoon. Aiemmin päiväl juteltiin sen sisäänheittäjän kaa, joka R:n kaa tavattiin heti ekana bailuiltanamme, mesessä, ja se laitto meiän nimet listalle. Vieraslistan nimi alko L-kirjaimella, mutta kun tää jätkä kirjotti mesessä kaiken pienellä, niin L on sillon ihan sama kun iso I. Ja mä sitten, tosi järkevän kuulosena varmaan, yritin sanoo nimee pariki kertaa ja vähän eri tavoilla siinä baarin ovella. Kyl se poke sit tajus mitä tarkotin, ja seuraavaks ku kysy nimee, aloin tavaa sukunimeeni, kunnes bongasinkin nimeni listasta. Siel oli vaan etunimi. Eli eka en osannu lausuu vieraslistan nimee, ja sit se viel sai hyvän syyn luulla, et mul ei oikeest ollu nimee listas, kun kerran aloin tavaa jotain muuta nimee.  No sisälle päästiin, hyvä niin.

 

Raflas oli kivaa. Juomat kalliita… Hyvää musaa, kun oli R&B ilta. Vaik mihin se aika taas menikin, kun ei muistettu tanssii niin paljoo! Kyllä me siel lattial käytiin pari kertaa, mut sit myöhemmin tajuttiin, et ei sit paljoo kerettykää tanssii. No muutenki baaris olo -aika on vaan kolme tuntii… Tai ku oli tiistai, siel piti olla 11.30 viimeistään, mut ei tosiaan oltu aikasemmin. Ja sillon siis, et pääsee ilmatteeks sisään, tytöt.

 

Sisäänheittäjä esitteli meiät serkulleen, joka on siel turvamiehenä, eli taas laajensin tuttavapiiriäni uudella Chinan henkilökuntalaisella!

 

Vessassa E suihkutti lakkaa hiuksiinsa, kun siel niit kaikkii meikkei sun muita on. Mä olin sit myöhemmin yksin siel vessas käymäs ja aattelin, et suihkautanpa minäkin. Kun olin ottanu pullon käteen ja nostanu suihkuttaakseni hiuksiini, nainen joka oli töis siel veskis, rynni ottaa pullon mun kädestä. Mä olin kauhuissani, et enkö oiskaan saanu käyttää niitä tuotteita, vai pitikö niistä nyt eka maksaa jotain. Selvis et olin suihkuttamas dödöö hiuksiini!!  Kyllä olin nolona… Mä luulin, et ne kaikki suihkepullot oli lakkaa, niin en lukenu, mitä kyljes luki! Ja ei nyt lakkaa ja dödöjä pitäis pitää vierekkäin! Nolona jäin viel suihkii sitä lakkaa, mikä mulle sit ojennettiin, ja sit poistuin vähin äänin paikalta. Siel oli kuitenki muitaki naisii…

 

Ja yhellä vessakäynnillä yks nainen sano mulle, että näytän ihan näyttelijä Kirsten Dunstilta! Katoin peiliin, ja niinpä vähän näytinkin! Kun olin suoristanu hiukseni. Mut mietin, et kuin hyvä se sit oli, kun ite en pidä sitä näyttelijää mitenkään erikoisen kauniina…  Mut olin ihan otettu kuitenki!  Vaihettiin tän naisen kaa puhelinnumeroitakin, jos vaikka mentäis joskus yhes juhlii, mut katellaan…

 

No sit näin tän naisen myöhemmin, ja se esitteli mulle jonkun ukon, joka seiso sen kaa siin. Sil oli kans käyntikortti, jota oli heti tyrkyttämäs, ja minä olin vaan, et juu mul on jo tommonen. No siin oli samanlainen kuvio, kun sen paikan omistajan pojan kortissa. Sille muuten lähetin mailii viikonloppuna, ennen ku E tuli, tosta tiistai-illasta, et onko Chinassa mitään menoo, mut herra kyl vastas vast perjantaina, kun niil oli jotain häikkää mailin kanssa. Mut tosi hyvin oli porukkaa tiistai-illaks! Koska AA:ki epäili, et voiko missään olla menoo tiistaisin. Ja musa kun oli just hyvää kans.

 

Viimeset drinkit saatiin siltä turvamieheltä, sisäänheittäjän serkulta. Se oli niin pahaa, et mulle tuli tosi paha olo sen jälkeen.  No mitä nyt on sellanen luonne, et kun on ilmatteeks saatu, niin pitää juoda…  Onneks se meni pian ohi…

 

Ulkona juteltiin viel joku hetki tuttujen kaa, ja sit lähettiin kävelee bussipysäkille. Kotona oltiin suunnilleen viiden aikoihin.

 

D:n kaa oltiin sovittu, et hän laittaa lapset valmiiks aamulla (keskiviikko 18.10.) ja minä vien A:n kouluun. Eli noin kolmen tunnin unien jälkeen lähin työntelee rattaita pirteenä.  Kotiin tullessa yritin nukkuu lisää, mut en vaan saanu enää unta.

 

Iltapäivällä hain A:n. Vieläkin yritin etsiä sitä äitiä, joka sano A:n kiusaamisesta, mut en kyllä bongannu…

 

Viiden jälkeen lähettiin Bayswateriin. Oltiin sovittu AA:n kaa näkevämme asemalla 17.45. Oltiin myöhäs viis minsaa, ja aattelin et voi että. Ku oltiin metros, AA soitti mulle, mut lopetti samantien, niin etten kerenny vastaa. Soitin takas, ja siel vastaski joku nainen. Se oli soittanu mulle hotellin numerosta, mut mul on se muistissa, niin soitto tuli ihan sen nimel, ja soitin vaan siihen samaan takas, mist soitti… No sit ku oltiin päästy aseman eteen, AA ei ollukaa siel. Ooteltiin, ja siin samal ihmettelin, et mikä ihme merkki mun puhelimen näytössä on.

 

Yritin soittaa AA:lle kun oltiin joku 20min. ooteltu. Parikin kertaa. Tuntu oudolta, et se oliki noin paljon myöhäs. Mietin, et sovittiinko sittenki näkevämme varttii yli, eikä vaille. Sit se vihdoin soitti noin puolen tunnin päästä siitä, ku meiän piti nähä. Sano, et töissä menee viel 15-20min., et voidaan mennä vaik siihen ostariin siinä vieres. Kysyin, miks ei ollu ilmottanu aiemmin, ja sano, et jätti viestiä… No siis se se merkki oli!!!  Hyvä minä!!!!!!!!!!!!! No kun mä näin, et mun näytöl oli jotain tekstii (eli ilmotus ääniviestistä), mut painoin sen vaan nopeesti pois, kun luulin, et näppäimet oli vaan itekseen näppäilly jotain. Ja se merkkikin näytössä, joka ei hävinny, oli tuttu, mut en osannu yhdistää. Sit mietin, mistä saan kuunneltuu viestin, kun nyt mul ei ollu sitä viestii siin näytöl enää, missä ois kerrottu mihin soitan! Mutta viesteissähän mulla on ihan oma ääniviestit-valikko! HAHAA! Äly hoi, toimi joskus vähän nopeemmin…  No siin viestis AA oli ilmottanu, et myöhästyy vartin, ja puhu samast ostarist, et voidaan mennä sinne oottelee. Eli metrossa ollessa kuuluvuus oli varmaan hävinny hetkeks, ja mä luulin, et kyse oli vaan vahinkosoitosta, mut se sit meniki vastaajaan. Kun sit ku samantien soitin takas, oli kuuluvuutta.

 

No siellä ostaris sit palloiltiin. Kumpikin oli väsyneitä ja nälkäsiä, eli ei mitää kauppoja jaksettu kiertää, istuskeltiin enimmäksiin. Ostettiinkin pientä purtavaa, E erilaisii jogurttipähkinöitä, minä

 

AA soitti sit tunti ja vartti siitä, kun alunperin oli pitäny nähä, et nyt on tulos, mis ollaan. Eli sen eka vartti sillon veny puoleks tunniks, ja toka 20min. melkeen tunniks… Nähtiin siis suunnilleen puoltoistatuntii myöhässä. Se pahotteli ja sano, et sellasta sen elämä/työt on. Ei kiva. Me kaikki oltiin väsyneitä ja nälkäsiä, varsinki AA taas varmaan, kun ei ollu syöny koko päivänä, ja kello oli koht puol kasi.

 

Mentiin siin ostaris yhteen italialaiseen paikkaan. Johki lähelle vaan! Mutta oli kyllä tosi hyvää ruokaa. Tai E ei tainnu löytää mieleistään listalta, mut mä kyl tykkäsin omasta annoksestani. Niin ja aluks otettiin E:n kaa puoliks sellanen valkosipulileipä, joka oli tosi hyvä!  Rasvanenkin kyllä… Jälkiruoaks mä otin AA:n kaa suklaakakkua jäätelöllä,  ja E juustokakun. Ihan tosi herkkua! Ja mä otin kokiksen ruoan kaa!  Ihme multa! No ku aina otan vettä, kun mun maha täyttyy muuten siit kokiksesta. Mutta nyt siis olin niin nälkäinen, et aattelin, et ois kiva saada vähän jotain makuu heti suuhun, kun juomat kuitenki tuodaan aina ennen, ja jos ois joutunu venaa ruokaa kauan.

 

Illallisen jälkeen AA lähti kotiin, ja me tultiin kotikylään ja mentiin pubiin yhel siideril. Olin E:lle pubiin kävellessä, et on se ihme, et ei yhtään väsytä. Ainakaan siihen verrattuna, kuin vähän aikaa nukuin. Mut siideri on mulle muutenki hyvää unilääkettä, joten puolen lasin jälkeen mä olin sammumispisteessä!

 

Torstaina, 19.10., mä heräsin auttaa D:tä lasten kaa. Sit lähin omaan kouluun. Koulussa meit ei jaettukaan kahteen eri ryhmään, niin kuin oli ollu puhetta, vaan vaihettiin isompaan luokkaan.

 

Mun pöytään tuli istuu se yks kreikkalainen poika, ja yks tyttö myöhäs, jonka kaa ne tunsi ennestään. Tehtiin jotain tehtävii, ja kun piti yhes tarkistaa oliko meil samanlaisii vastauksii, mä sanoin melkeen kaikkien vastauksieni jälkeen, et en kyl oo varma. Ku tarkistettiin maikan kaa yhes jotain tehtävää, mis mul oliki kaikki melkeen oikeen, tää kreikkalainen naureskeli, et miks sanon ette tiiä, kun kuitenki näytän kaikki tietävän!

 

Opettaja sano tunnin lopuks, et nää tehtävät tähän asti onki ollu helppoi, et tulevaisuudes tehään vähän vaikeempii.  No mulle just hyvii! Siis ei niin vaikeita, sit ku tajuun idean, mut mä en kerkee kaikkeen mukaan, kun mä en tiiä tosiaankaa kaikkii sanoja teksteis.

 

Täs kuvia Chinawhitesta tiistailta. Ja AA kaa syömäs ollessamme.

Muistelemista…

Eli mentiin sinne italialaiseen paikkaan syömään. Tosi tunnelmallisen, kivan olonen. Tultiin nopeesti tarjoileeki! =D No sit ruokii sai oottaa vaik kuin kauan! ja ateriat ei ollu hirveen isot… Ruuan jälkeen oli siis vielä hyvin tila jälkkärille, ja pyydettiin jälkiruokalistaa. Sitä odotettiin varmaan viis/kymmenen minsaa!!! Siis sitä listaa. Sit ku joku tarjoilija tuli viereiseen pöytään palvelee, vinkattiin vaan, et saataisko lasku. Sit toi kohta laskun, ja kanto kädessään jälkiruokalistoja ja kysy et eikö pyydetty näitä. Sanottiin et joo, maksetaan nyt vaan. Tosi hassuu viel, kun paikas ei ollu mitenkään täyttä, et eivät yksiä listoja kerenneet tuomaan.

 

Siitä sitten mentiin paikalliseen clubipubiin. Siis kun se ei oo pubi, muttei clubikaan, jotain siitä välistä. Sama paikka mis käytiin R:n kaa yks ilta ku oli tääl, ja myöhemmin AA:n kaa sillon kerran ku ootettiin et leffa alkaa, ja mun nimipäivänä D:n kaa. Nyt otettiin eka siiderit ja sit huomattiin drinkkilista pöydällä. Mä en oikeen tiiä tääl mitään drinkkei (tai Suomessakaan…), niin testailtiin drinkkei sillee, et toinen otti toista, ja toinen toista, ja siten saatiin maistettuu montaa erilaista. Mut ihan niin kuin nimet mulle jäis mieleen… Tai no siel oli The Big Apple, Sex On The Beach… no en sit kahta muuta muistakaa. Mut siis vaik muistaisin, niin ei hajuukaa, mikä maistu miltä! Paitsi aina yleensä kaikki, mis on omenaa, maistuu mun mielestä hyvältä, joten muistan et omenadrinksu oli hyvä. Mut seki oli sit kai vaan baarin oma, koska ne ei sitä myöhemmin viikolla toises clubis tienny… Et pysyttelen tos Virtases vaan… Ja siin on piristejuomat mukana, kun muuten en oo niin yökukkuja. =D

 

Maanantai-ilta kun oli, clubipubi oli tosi hiljanen. Ku oltiin R:n kaa tiistai-iltana, siel oli ihan discoilta… No mutta nyt ei ollu kyl oikee mitään väkee. Yhentoista aikoihin sulkivat, ja siitä sit kotia.

 

Kotona mentiin pakastimelle. Iskettiin lusikkamme jäätelöön! No kun ei oltu saatu jälkkäreitämme! Oltiin jo ravintolas suunniteltu, et jäätelö oottaa kotiintuloaikana!

 

Sit jäätiin viel juttelee perheen äidin kaa, kun se tuli kotiin vast ku oltiin jo lähetty syömään. Siitä muunmuassa juteltiin, kun aamulla, kun vein A:n kouluun, joku nainen tuli kysyy, oonko A:n äiti. Se sano sit, et sen lapsi oli kertonu, et isommat oppilaat kiusaa A:ta, tönivät ja sylkevät sitä päin. Ja et A itkee, eikä osaa mennä kertoo opettajalle. No tätähän epäiltiin, koska A sillon joskus oli sylkeny koulus, ja ihmeteltiin, kun ei ollu aiemmin tehny, et mistä oli oppinu. A:n äiti oli raivoissaan, koska tällasta ei pitäis päästä tapahtumaan. Koululle on maksettu erikseen siitä, et joku on koko ajan A:n kanssa.

 

Kahentoista aikaan oltiin menos E:n kaa nukkuu, mut eiköhän jääty höpisee maailman asioista, niin kuin ois aina tunnettu, ja kello oli kai jotain lähemmäs kolme, kun mentiin unten maille!

 

Nyt meen taas nukkuu. Kello on "vasta" kymmenen, mut väsy painaa, mikä on hyvä, kun haluunkin tälläsen nukkumaanmenorytmin. Eli seuraavaksi jatkan tiistaista. Siis viikko sitten… Koskakohan tuun olee ajan tasal!!??? Sitä odotellen… ;D

 

Tässä viel kuva yöllisestä jäätelönsyönnistä!

Viikko viimesestä!!

Eli viikko viimesestä tekstistä. Aina hirvittää, kun alkaa kirjottaa pitkän tauon jälkeen, kun ei tiiä mistä alottais… Nyt kello on siis niin paljon, et koko viikosta en ehi kertoo, mut jos vähän sais ajan tasalle.

 

Eli täällä perheessä mua ennen ollut aupair, E, jonka avulla mä sit tänne pääsin niin mukavasti, oli täällä viime viikolla! Maanantaista perjantaihin. Nähtiin siis ekan kerran oikeesti maanantaina. Ei olla aikasemmin kun kirjoteltu ja juteltu mesen kautta.

 

Maanantaina vein A:n kouluun ja kotona aloin siivoilla. Jännityksellä ootin, koska ovikello sois. Olin olkkaris imuroimassa kun mummo huusi portaista, et E on täällä. Se oli ihan ku oltais ennenki nähty!

 

Mulla oli viel imuroimista, ja E availi matkalaukkua mun huoneessa. Sit raahattiin D:n huoneesta patja E:lle. Kohta olikin aika lähtee hakee L:llää. E tuli mukaan. L varmaan vierasti, kun puhu vaan hiljaksiin jotain omaa kieltään. Semmosta ihme jokeltelua. No aina se on kyllä koulumatkalla ihme vaisuli.

 

Sitten mentiin hakee Oyster-matkakortti ja kaupasta syötävää E:lle. Ostettiin yhteiseks jäätelöpurnukka, sellanen, mitä telkkaris ihmiset syö telkkaria katellessa. ;D En ookaan ostanu täl jäätelöö ite. Vois löytyyki kaikkee kivoi erilaisii. Ku toiki, mukä ostettii, oli vaahtokarkki-/ toffee-/ suklaakarkki-/ suklaajäätelöä!!!!

 

Niin Oysterin otin minäkin toisen. Ja saan ton E:n kortin käyttööni, niin sit on matkakortteja vieraille. Eli ku äiti tulee ens viikolla. Joo!!!!! Jo ens viikolla!!!!!! =D Ja sit ku mun työkaveri tulee miehensä kanssa tammikuussa.

 

Kun ihmettelin aiemmin, et miks mä täytin lomakkeen kun hain korttini, ja R taas ei täyttäny mitään kun otti omansa, niin nyt kun E meni hakee omaansa, niin ne kysy, haluuko täyttää. Siinä on vaan se, et jos kortti katoo, niin saa kai sen kolme puntaa takas, minkä alus maksaa. Eka E otti ilman lomaketta, mut sit täytettiin toinen kortti sen tiedoilla. Tai nimel siis, kun osotteeks tietty laitettiin tää perheen osote, ja sit mun mailiosote. Jos joskus sit sais vaik puntansa takas!  No ei, noi kortit on ihan tosi kätsyi aina ku tulee Lontoon vierailulle. Ihan kuin tulisin sit useinkin… No ois kyl kiva. Toivotaan vaan, et korteilla ei oo mitään vanhetumisjuttuu, tai et systeemit tääl ei muutu metrois ja busseis.

 

E tuli hakee A:taki koulusta, ja otettiin L kans mukaan. Koululla A oli E:lle heti, et moikka ja ei vierastellu. Siitä on kuitenki joku viis kuukautta ku ovat viimeks nähneet, et ootin oikeen molempien lapsien reaktiota. No onhan ne nähny E:n pari kertaa web-kameran kautta. Mut esim. sillon L on aina ollu suuna päänä, ja viimeks A oli se, joka ei suostunu sanoo mitään.

 

Iltapäivällä mentiin talon edustalle pyöräilee hetkeks. Mut tytöt oli enemmän kiinnostuneita kerää jotai puusta pudonneita jutskii maasta… =D

 

Illal, lasten nukkumaanmenon jälkeen, lähettiin syömään italialaiseen paikkaan tässä meiän kylässä. Saman niminen ku missä käytiin R:n kaa keskustassa. Missä meiät ohjattiin pöytään, mut ei saatu pitkään aikaan ees ruokalistoja eteemme… No tää oli sisältä tosi tunnelmallinen ja viihtysän olonen paikka. Ulkona oli jo hämärää ja pöydissä oli kynttilät. Ja kaikki muuki.

 

Hei nyt kello on jo paljon ja mulla rupee luomet painaa, joten jatkan tän illan tarinaa myöhemmin, toivottavasti jo huomenna.

Leluraivaus

Aamulla lapset oli hereil ennen kun mun kello oli soinu, puol kasi. Heräsin siis myös aiemmin, mut nousin sillo puol kasi.

 

A ei suostunu aamulla syömää omenan palojaan, joten sekotin ne sen weetabiksien joukkoon. Sen jälkeen, kun se oli nököttäny pitkän ajan omppukulho nenun eessä. Ei se silti suostunu syömään kaikkee weetabiksejakaan. En tiiä maistoko sit ompun siel, vaik laitoin sen tosi pieniks paloiks. Muuten tytöt oli enkeleitä aamulla.

 

Mentiin kirkkoon sen verran liian myöhään, et se oli ihan tupaten täynnä ja oli vaikee löytää istumapaikkoja. Päästiin kuitenkin istuu lähekkäin niin, et mä istuin A:n kaa takarivis, ja äiti L:n kaa meiän eessä. Kohta A kuitenki halus äitinsä luo. Sit kohta L halus mun luo. Ja sit taas äidin. Sanoin, et pitää nyt päättää missä haluu istuu, ja se meni äidin syliin, ja mä sain istuskella rauhas yksinäni, kun äiti taas sai pidellä molempii sylissään.

 

Kirkon jälkeen tultiin kotiin, ja tytöt lähti äidin kaa äidin veljen luo päiväks. Mummo ja vaari onki ollu siel perjantaista asti.

 

Kävin kaupas hakee maitoo ja sokerii, ja sit onkin päivä menny lasten huoneessa. Mun tehtävä oli kattoo kaikki lelut läpi, ja päättää mitä vois heittää menee tai antaa johki pois. Leluja kun on aivan liikaa. Vaikee tehtävä. Äiti kyllä käy kaikki mun valitsemat lelut viel läpi, ja se saa sit lopullisesti päättää mitkä lähtee.

 

Tänään oli kunnon mässäilypäivä… Suklaata ja karkkia, paljon…  Mulla pitäs olla noi herkut lukollisessa kaapissa, mihin mulla itellä ei ois avainta. Joku muu sais säännöstellä…

Hiusten leikkuuta!

Yö oli tosi levoton. Menin nukkuu 12 aikoihin ja sit heräilin aamuyöstä koko ajan. Mut en kyl ollu ees väsyny. Ihan ihmeellistä. Nousin kellon soidessa puol ysi. Hereillä olin ollu jo siis monta kertaa sitä ennen.

 

Aamiaisen jälkeen lasten kaa uimahalliin. L ui jo tosi hyvin yksinään. Ei käsil osaa viel tehä uintiliikkeitä, mut potkii niin, et pääsee jo kunnon vauhtii etiepäin. Äiti on nyt ostanu niille sellaset laudat, et A:kin oppis kunnolla potkii siitä kiinni pitäen. A ei välittäny laudasta, mut L meni sen kaa ja ilman sitä yhtä hyvin. Ja ei ollu ollenkaa paniikis syvemmälläkään. Mieletön muutos parin viikon takaseen, kun se halus koko ajan roikkuu kiinni kädessä. Ja vieläpä koko ajan äidin kädessä. Nyt se kysy äitiä, jos äiti oli A:n kaa kauempana, mut ei enää niinkää itkeny sen perään. Ja L hyppäs tänää altaan reunoilta! Eka äidin kaa niin, et oli istumas reunalla ja äiti otti sen siitä syliin. Eli kaukana hypystä.  Mut sit mun kaa myöhemmin niin, et mä pidin vaan sen käsistä kiinni kun seiso reunalla, ja hyppäs altaaseen ihan kunnol. Ja se meni myös liukumäkeen! Oli ihan innoissaan, eikä enää välittäny vaik lopus piti sukeltaa. Ja mentiin muutenki veden alle monta kertaa uinnin yhteydes sillee tarkotuksel. Laskettiin kolmeen ja sit mentiin veden alle yhes. Mulla meni tänää liukumäes vettä nenään niin et tuntu! Oonki ihmetelly, kun ei oo aiemmin menny, kun oon niin herkkä saamaan vettä nenään. Nyt laskin ihan makuullani kerran, A:n kaa, ja siinä sitten pärskähti kunnolla nenäänkin.  Se on sit ikävä tunne.

 

A oli koko aika sukeltelemas. Siis laittamas päätään veden alle, koska muutenhan kellukkeet piti tytön pinnalla. Ja se oli siel veden alla silmät auki. Oikeen kaloja kohta molemmat!

 

Mä tykkäsin niistä potkulaudoista ja potkiskelin ja tein vähän käsiä ja vatsoja niitten kaa.

 

Kotona leikkasin A:n ja L:n hiukset, kun olivat käyneet eka suihkussa. A istu melko hyvin, mehujään voimalla.  Siis sai sen sit ku oli valmista, kun istuu eka kiltisti. L istu ihan paikallaan, oli sen puoleen helppo leikata, mut sit hiusten puolesta ihan uskomaton… Ekan kerran sit tullu leikattuu afroa. Sain ku sainki leikkauskamman menee hiuksista läpi, mitä epäilin, mut kehälinjasta ei ollu paljoo tietoo. Sit sormimääräsesti haromalla yritin selvittää, et onko suunnilleen saman mittasta joka puolelta.

 

Iltapäivällä lähin puntakaupoille. Mukaan tarttu paljon herkkuja, kun aattelin, et en varmaan käy siel taas pitkään aikaan. Hyvä syy ostaa… Tuli siinä sit jonkun verran hyvää kävelyy tälle päivälle. Suklaan sun muun vastapainoks. Ollu jo kolmas karkkipäivä sit täl viikol… Ja ens viikol saan viel suomen tuliaiset, kilon irttareita! No mutta kaikkea kun ei tarvii syödä kerralla. Niinpä, sanoispa joku muukin sen mulle sit… Jos vaik uskoisin paremmin.  Joo varmaan.

 

 

Paljon kävelyä

Vielä siitä eilisestä ravintolasta, missä oltiin. Syötiin paikan alakerrassa, missä ne myös valmisti ruoan, ja siellä oli tosi kivan näkösesti tuli palamassaKyseli kauan oon ollu tääl ja mitä teen tääl ja esitteli ittensä. . Ihan ku iso takkatuli.

 

Tänä aamuna, tai yöllä, viiden aikaan…  A oli eka vessassa huutamassa, että kakkas. Ja sen jälkeen se vissiin istu käytävällä, koska ihan ku ois ollu mun  oven vieressä. Ja laulo! En saanu nukuttuu kunnolla sen jälkeen sit enää.

 

Äiti vei A:n tänää kouluun, kun sil oli joku keskustelutuokio opettajan kaa. Mä menin mukaan L:n koululle ja ootin autos sen aikaa, kun se vei L:n sisälle. Sit kävelin kotiin.

 

Ennen kuin menin hakee L:ää päivällä koulusta, nukuin puolisen tuntia, ei niin hyvin nukuttujen aamu-unien korvikkeeks. Kun kävelin L:n koululle päin ja olin menossa tien yli, jäin oottaa, kun auto oli tulossa. Sit olin lähös kiertää tien yli auton takaata. Auto lähti peruuttaa antaen mulle tietä!  Mies autossa huusi jotain, et eikö oo herrasmies, tai jotai, ja mä kiitin naureskellen. Sit auto kaarsi tien viereen, missä olin kävelemässä, ja mies alko juttelee. Kyseli mistä päin oon ja sano olevansa Italiasta. Kysy miten kauan oon tääl ollu ja mitä teen tääl, ja esitteli ittensä. Ja seuraavaks kysy mun puhelinnumeroo. Vanha mies… Tai siis muhun verraten. Juu ei saanu numeroo. Sit se sano, et ehkä nähään täällä päin, ja että oon… No mites sen nyt suomentais… lovely. No ihana, tai jotain.  Olipa taas tapaus.

 

Kun olin syöny lounaani, lähin hakee lääkäriltä L:n reseptiä. Muistelinkin, et lääkäri on varmaan kiinni johki aikaa päivästä, ja tietenki just sillon, ku olin sinne menossa. No viitisen minuutti jouduin vaa oottelee. Tai lähin siis kiertää yhen korttelin, siinä se aika menikin. Sit reseptit apteekkiin. Siinä välissä kävin ostaa itelleni puhelukortin, ja sit menin ostaa maitoo (sekä herkkuja itelleni…  MUTTA, en aio syödä niitä kerralla!  ) Sit hain L:n rasvat apteekista, ja kiireellä kotiin, kun olikin jo aika lähtee hakee A:ta. L tuplarattaisiin ja menoks. Lähettiin vasta 15 vaille kolme, ja sain kiiruhtaa. Oltiin koululla kuitenkin heti kolmen jälkeen, ja vaik aattelin, et portit ois jo auki, ne ei ollukaan, vaan saatiin viel oottaa jonkun aikaa niitten aukeemista. Ja ku aattelin jo matkalla positiivisesti, et ihan hyvä, et ollaan paikal vähän myöhemmin, niin ei ainakaa jouduta oottelee…

 

Kotiin päin lähössämme L oli laittamassa vöitään kiinni rattaissa. Ei onnistunu, ja sanoin, et haluuko mun laittavan, ja et ei oo pakko laittaa ollenkaan. Se ei sit halunnu vöitä ollenkaan, mikä kyllä osottautu myöhemmin huonoksi ratkaisuksi…  No tytöt istuu niin alhaalla/syvällä rattaissa, et en oo huolissani, et pääsevät putoomaan, mutta L alkoki yhtäkkii kiipee yös rattaista. Pysähdyin, ja L sano haluavansa kävellä. No kiva, mut pitää eka pyytää pysähtymään! Sit laitoin A:nki kävelee, ja siinä sitä taas oltiin, kun L juoksi edellä, ja A:ta sai odotella.  Loppumatkasta tytöt meni ihan ite rattaisiin istuu uudestaan.

 

Kotona välipala, ja sit ulos pyöräilee talon eteen. Naapurit oli just menos sisälle, ja L jäi tuijottaa niitten perään pitkäks aikaa. Hokien, et enää ei oo ketään ulkona, ja et miks naapurit meni sisälle. Ois halunnu polkupyöräillä naapurin poikien kaa. A jakso yrittää polkemista ihmeenkin pitkään. Kyllä se siitä jonain päivänä.  L halus viel pyöräillä hetken, mut sit taas ihmetteli, mis kaikki on, ja halus kans sisäl.

 

Mun tuli sit oltuu ulkona melkeen koko päivän! Ja aivan ihana ilma oli! Päivällä ois voinu olla vaik ihan topissa! Mut mummo kyl sano, et onki ihmeen lämmin lokakuu. Hyvä juttu mun jaloille, kun voin pitää sandaaleita!

Ei leffaa, mut sitäkin parempi päivällinen!

Siis miks iltaruoka on päivällinen… Mikä on illallinen…?

 

Mistään ei sais riemuita etukäteen! Eli ei menty leffaan. Oltiin ihan menos, mut kun leffa ois alkanu 17.20 ja kestäny KOLME tuntia, niin ois ollu liian myöhä mennä syömään. Ja varsinki, ku AA ei ollu syöny koko päivänä, ja sil ei ollu mitään ruokaa mukana leffaankaan. Eikä meil siis ollu enää aikaa mennä kauppaan, kun kello oli jo 17.15 ku kerettiin leffateatterille.

 

Ei muuten ois ollukaan kyse komediasta! Ihme! Joku trilleri kai. No se sitten joku toinen päivä.

 

Sit käveltiin Bayswaterista Oxford Streetille. Siel vähän sivukadulla oli (kai italialainen paikka) tosi kivan näkönen rafla, jossa oli viel tosi hyvää ruokaakin! Minähän en ikinä ota alkuruokaa, kun sit en jaksais syödä kunnon ruokaa. Mut AA ottaa aina. Otti jonkun kasviskeiton, joka oli tosi hyvää. Kysyy kuitenki aina jos haluun maistaa! Mut nyt en syöny puolia sen alkuruuasta, niin ku sillon aiemmin anto puolet mulle siel ekas italialaises, mis käytiin.

 

Syötiin pastaa. Mun pasta-annokses oli kanaa, ja mun mielestä siinä oli kinkkuakin, vaik en ollu sellasta tilatessani lukevinani… Ja parsakaalia ja jotain tosi hyvää kermaista kastiketta.  Otin jälkkärin, ku AA:ki otti. Sellaset suklaamoussekakkuset. Olipa hyvää!!!!!!  AA sai siitä päänsäryn, kun se oli tosi suklaista, ja tietty, ku ei ollu koko päivänä syöny mitään ja sit vetäs tollasta tosi sokeripitosta. Mä kyllä tykkäsin…! Liian makeeta voi munkin makuun olla, mut ei liian suklaista! Tonne paikkaan vois mennä syömään uusikski, vaik sit ku E, tai äippä on tääl, ni niitten kaa. Hintatasoki oli ihan ok. Vaik en taas loppulaskua nähnykään. Sanoin et voin maksaa oman osani, mut en saanu, kun oltiin aiemmin puhuttu, et mennään vähän niin ku nimppareitteni takii ulos. Siis nehän oli viime viikolla, mut sillon AA oli niin kiireinen töissä, et ei keretty oikeena päivänä.

 

Aamuun sitten. Eli pääsin eilen nukkuu vasta yhentoista aikoihin, vaik jo kymmeneltä olin menossa… Heräsin kuitenkin joskus tosi aikasin ihan pirteenä. Sen jälkeen taisin saada viel vähän unta, mut sit heräsin kohta taas ihan pirteenä, ja enää ei uni tullu, kun kuulin lasten juttelevan ja leikkivän. Katoin kelloo, ja se oli vast 6.40. Mun kello oli soimassa 7.20. Nousin kuitenkin jo varttii vaille, kun en enää saanu unta, ja oli hyvä aika mennä suihkuun, kun äiti menee seittämältä, ja sen jälkeen menee lapset. Eli ois muuten voinu tulla kiire kouluun lähössä.

 

Koulussa oli kivaa taas. Nyt pulpetit oli järkätty niin, et istuttiin neljän ryhmissä, suunnilleen. Menin istuu sen puolalaisen tytön ja toisen tytön, en tiiä minkä maalainen, kaa. Samaan tuli myös se luokan ainoo vanhempi mies ja sit se yks, oliko nyt portugalilainen…poika. Ens kerralla meiän luokka jaetaan kahtia, jos vaan mahollista koulun puolesta. Meit on nyt 30, joten aivan liian paljon yhteen ryhmään. Toivon vaan, et pääsen ainaki puolalaisen tytön kaa samaan ryhmään, sen kaa on niin kiva jutskailla. Vaik puhutaanki aika erilailla, joten välil ei meinata ymmärtää toisiamme.  Ja mä haluisin, et tää opettaja jäis sit opettaa mun ryhmää, se on niin mukava.

 

Koulun jälkeen kotona söin lounaan ja pesin hiukset, sekä suoristin hiukseni äidin suoristusraudalla. Oli kiva pitää pitkästä aikaa suoraa tukkaa! Sit menin sekä D:n, että L:n kaa hakee A:ta koulusta. Otettiin kahenistuttavat rattaat, joita mä työntelin. Hikihän siinä meinas tulla, vaik yritin, et ei tulis, ku viel olin menos ulos. Päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen!  Hyvä niin, et pystyin hyvin käyttää sandaaleita! Illallaki.

 

Koulusta sanottiin, et A oli lyöny päänsä tänään johki aitaan. Mut eipä siitä mitään huomannu. Samanlailla juoksenteli!

 

L:llä on nyt joku ihme kiukkuikä, Tai en nyt tiiä onko se sit niin ihme kolmen vanhalle. Mut kaikki tosiaan pitää saada tehä ite, ja jos joku muu tekee, niin laittaa takas ja tekee ite sit uusiks. Ongelma on se, et ei välttisti tee asiaa sillon ku pyydetään, ja kun sä sit meet tekee, niin syntyy kauhee meteli. Ja nyt se on alkanu valehtelee joka asiasta. Jos vaik vessakäynnin jälkeen kysyy, et pesitkö kädet, sanoo et joo, vaik ei ois pessy. Tollasii pikkujuttui, mut kuitenki valehteluu. Mistä on totaki oppinu. Vai onko oppinu päättelee jo sen verran hyvin asioiden seurauksia, et miettii, miten kannattaa sanoo. Eli esim. käsienpesussa voi olla syynä se, et kun se saa aina välillä koulusta leiman käteensä (niin kuin tänäänki), niin ei sit haluu sen peseytyvän pois.

 

AA muuten huomas, et mun hiukset oli tänää erilailla. Ja no en sitä ihmettele, et huomas niitten olevan suorat, mut huomas myös, et oli raitoja! Ei miehet tollasia yleensä huomaa! Ja varsinkin, kun mun raidat nyt oli pari itetehtyä, ja suoravärillä. Joten nyt kahen pesun jälkeen en niitä enää paljoo itekkään huomaa!  😀

Sataa, sataa, ei ropise, vaan humisee!!!

Tänään on siis vaarin synttärit. Lapset hoilas aamulla heti yläkerrassa Paljon onnea -lauluu. Sit ne meni mummon ja vaarin huoneeseen laulaa vaarille. Mä toivotin sille onnea, kun se oli alakerrassa, ennen ku lähin läpsyttelee sandaaleillani A:n kouluun. Kellään muulla ei oo enää sandaaleja… Mutta kun muita ei nyt voi käyttää… Miten mun onkin aina niin vaikee löytää kenkiä!!!?  Mutta ei kyl oo yhtään liian kylmä sandaaleille.

 

Päiväl menin hakee L:ää ja otin sateenvarjot, sekä itelleni, et sille. Satoi nimittäin. No jalathan siinä sandaaleissa kastu, mut oli ihan hauska kuunnella sateen ropinaa sateenvarjoon ja käppäillä vailla kiirettä. Kun pääsin L:n koululle, sato jo aika lailla, ja ukkonenkin jyrähti muutamaan otteeseen. L oli aivan innoissaan, kun sato ja sai käyttää sateenvarjoaan. Koska aamulla se ois halunnu ottaa varjonsa mukaan, vaik ei satanu, ja meinas siitä kiukutella. Kysyinkin nyt, että onko nyt kivaa, kun sataa. L on hauska näky varjonsa kanssa, kun on niin pieni, ettei sitä varjonsa alta paljoa näy!  Sit sade vaan ylty. Ukkonen jyrisi kovemmin. L oli että jee, kivaa, ukkosta. No sit ku ukkonen jyrähti viel jonku aikaa, L:tä meinas päästä itku. Sit kohta sato niin kovin, et mä en enää kuullu ku L sano jotain. Se sano, et sen sukat on märät. Ja nyt ei ollu tarvinnu kävellä vesilätäköihin… Ei ollu mitään vesilätäköitä, vaan katu lainehti vedestä, ja ihan kuin oisit ollut kovapaineisessa suihkussa.  Sateenvarjo oli yhtä tyhjän kanssa, kastui kuitenki. L meinas alkaa itkee uudestaan, kun satoi niin kovin, mut onneks ei ollu pitkä matka kotiin. Mua vaan nauratti koko loppumatka. Se, et en varmaan oo ikuna nähny sellasta sadetta, ja et miten voi sataa niin lujaa ja niin paljon!

 

Mummo sano, kotiin tullessamme, et voi sit heittää mut hakee A:n, jos sataa yhtä lujaa. Sanoin, että mieluusti kiitos. No sillon ei onneks satanu ollenkaan, ja hain A:n ihan kävellen.

 

Ja toi meiän talon edustan tie on kans uskomaton paikka. Kerran kesällä näin saman, ja nyt sit uudestaan. Se on ku joki, tie on ihan veden vallassa, ja saat kiertää piiiiiiiiiitkältä, et pääset ylittää tien.

 

Tänään tein taas pitkästä aikaa kunnon ruokaa. Pizzaahan tein viime viikolla, mut kuitenki. Nyt keitin ihan perunoita, ja sit jauhelihakastike sen kaa. En muista millon oon viimeks syöny perunoita. Ei ne tääl niin usein syö pottuja. Tai ainakaa D ei laita niitä. Se tekee sit ennemmin perunamuusia.

 

Oisin lähteny tänää AA:n kaa syömää, mut D menee ulos ystävänsä kanssa, ja sit äiti menee syömään vanhempiensa kanssa, vaarin synttäreitten kunniaks. Eli mun pitää olla kotona lasten kaa. Jotka siis jo kyl nukkuu siihen aikaan. Kysyin äidilt, jos AA voi tulla eka tänne, ku muut on kuitenki ulkona, ja sit mentäis ulos, ku nää tulee kotiin. Äiti meinas, et ei poikia taloon!  Tai se vihjas, et mummo ei ymmärtäis…  No ei me kyl sit AA:n kaa ois varmaan mihkään enää kerettykään, kun mummo on tehny pöytävarauksen puol kasiks, niin kello ois varmaa lähempänä kymmentä, kun kotiutuvat. No oisin voinu tarjota suomalaista jauhelihakastiketta AA:lle!  Ei mut parempi huomenna. Eli nähään huomen jo viideltä, niin on paremmin aikaa. Mul ei oo kyl hajuukaa, et onko mul huomen vapaa… Mut kysyin jo D:ltä, jos voin lähtee aiemmin, ja seki on tänää lähös sillee, et mä kylvetän lapset ja laitan ne nukkumaan. Mummo ainaki vie huomen lapset kouluun aamulla, kun mullahan on kouluu kans, mut muuten ei ollu viel varmaa… Lupauduin kyl hakee lapset koulust, vaik ois mun vapaa, koska tiiän, et se on se ongelma.

 

D kyl sano sillon, kun käveli viel aluks mun kaa A:n koulul, et on hyvä kävellä, mut nyt se ei suostu muuta ku viemään L:n aamul kouluun, ja senki matkan varmaa siks, et on pakko. Ei tuu enää ees mukaan hakee L:llää… Et periaattees sil tekis kans tosi hyvää kävellä viemää ja hakee A. Kai se sit menee A:n kaa, ku mummo lähtee ens viikon tiistaina, ja jos äiti ei oo torstaina vapaalla, kun mä oon koulus. No suurin syy, miks D ei haluu mennä ulos ollenkaa, on et jos on sateinen ilma. Tai kylmä. Eipä se tästä nyt lämpene, ja sateitakin on Lontoossa varmaan usein…

 

Jee kiva päästä huomenna ulos tuulettuu, kun pari viikkoo oon taas pyöriny vaan talon porukoissa! Ja mennää varmaa kattoo joku leffaki. AA olikin jo kattonu jonkun leffan, joka alkais 17.20. Ois hyvä aika, et kerettäis syömäänki vähän aikasemmin ku viimeks. Mut silti varmaan vasta kasilta…  Mul ei oo hajuukaa mikä leffa on kyseessä, mut siitä oon satavarma, et ei oo lähelläkään romanttista komediaa!  Meil on 20 minsaa aikaa tapella, haluunko mäki mennä sit kattoo kyseistä leffaa, kun nähään viiden aikaan.  No en mäkää siis haluu kattoo mitään siirappileffaa, ja aivan varmasti kyseessä on kuitenki komedia, joten mäkin luultavasti tykkään. Mulla vaan taitaa aina osa niistä vitseistä mennä ohi suun kielimuurin takia…

 

Hei nyt selvis, et mulla onkin vapaa huomenna. Katellaan meenkö hakee A:n koulusta. Äiti sano, et D voi mennä hakee, ja L olla mummon ja vaarin kaa. Mut jos on kävelyinto, niin on hyvää liikuntaa mulle. Katellaan…

 

Tänään retkahdin syöpöttelee pari keksiä. Siis eihän se oo mitään mun aikasempiin keksi -ja muihin herkkumääriin, mutta kun liikunta on nyt paljon vähäsempää, ja kilot on jämähtäny samaan, vaik oon yrittäny makeeta vältelläki. Eilen luin netistä, et turha (no siis turha ja turha…) on kaloreita laskee, kun pitäs laskee hiilihydraatteja. Siis menee liian laskemiseks, ja taidan jättää laskennat muille!  ;D