Englantilainen aamiainen…?

Vaikka lauantaina oli mun vapaapäivä, heräsin seitsemältä, koska äiti sanoi edellisenä iltana, että aamulla juhlitaan V:n synttäreitä kunnon aamiaisella. Perjantaina olin siis käyny ostaa V:lle kortin, mikä ei ollutkaan helppo tehtävä. Vaikee ostaa melkeen vieraalle ihmiselle korttia. No aamu alko siis sillä, että kun tulin vessasta vähän seittämän jälkeen, lapset oli ilmapallojen kanssa oven takana ja olin kuullutkin että olivat huudellet: "Hyvää syntymäpäivää V!!" Kun se olinkin minä, lapset kyselivät, missä V. Kohta V tulikin yläkertaan, oli ollut alhaalla käymässä. Minä hain korttini hänelle ja kun perhe oli onnitellut häntä, minä halasin ja onnittelin kanssa, ja annoin kortin. Ilmapalloja olikin paljon, ja lapset veivät niitä V:n huoneeseen. Ja heillä oli myös kortit ja jotkut lahjat.

 

Menimme alas ja äiti alkoi laittaa aamiaista. Autoin perkaamalla kirsikoita ja mansikoita kulhoon. Sitten olimme kaikki syömässä, myös mummo ja ukki. V halusi lukea ruokarukouksen, ja mulle tuli melkeen kyyneleet silmiin! Kaikkea en ymmärtänyt, mutta ainakin hän kiitti ruoasta ja toivoi siunausta lapsille, ja mulle vaan tuli mieleen että voi kun hän on lähdössä, ja kohta lapset ei nää häntä enää. V lähtee siis ensi lauantaina, vajaa viikko enää. On saanut nyt toisen työpaikan Lontoosta, mutta aivan eri puolelta kaupunkia. Varmaan tulee joskun käymään, mutta kuitenkin varmaan paha paikka lapsille, ja V:llekin.

 

No aamupalaan… Tarjolla oli kolmea eri kalaa, kylmiä nakkeja/pikkumakkaroita, kylmiä ihmeellisiä pieniä taikinalättyjä ja makeen makusia pullamössösämpylöitä… Ei oikein maittava aamiainen… Kalat oli kyllä hyviä, mut kalaa aamiaisella?  No aamiaisen jälkiruoka oli sitäkin parempi: mansikoita, kirsikoita, vadelmia ja suklaakakkua!  A olikin kysellyt synttärikakkua jo jonkin aikaa!  lauloimme myös Paljon onnea V:lle! Mukavaa yhdessä oloa!

 

Päivällä lähin kattelee uusia paikkoja. Kävelin tosta "keskustasta" pääkatua länteen päin (Lontoon keskusta on muuten  idässä päin täältä katottuna). Välissä oli jonkun matkaa vaan rakennuksia, ja sitten kaupat alkoivat taas. Ihan kuin olisi ollut etelän maissa… Halpaa tavaraa, mutta sellaista sitten laadultaankin… Ja

 

Jatkan myöhemmin.

AAAAAAAAARRRRRRRGGGGGGGGGGHHH!!

Ja luokka on tietenkin tietokoneet ja internet, kun otsikko on tuollainen!!  Olen niin ärsyyntynyt kun nämä ei toimi! Eli siksi en ole päivittänyt sivuja torstain jälkeen. Netti lakkas toimimasta perjantaina, toimi lauantaina kolme minuuttia (niin että kerkesin lähettää yhden sähköpostin), ja eilen illalla kans toimi, mut sit oli jo myöhä ja katoin leffaa. Ja tänään aamulla ei toiminut, ennen kuin nyt. Ja koko ajan pelkään, et koska jää jumittaa. Kyse on kuulemma jostain, joka vaikuttaa koko talon koneisiin ja myös puhelimeen ja telkkareihin. Huomenna joku tulee kattoo asiaa ja sen jälkeen toivottavasti toimii moitteettomasti. Eli netti ei oo ainoo kun reistailee, vaan myös kone alkaa välillä vaan jumittaa. Ja no, mun tv on toiminu moitteettomasti, mut muitten ei. Tai en nyt niin paljoo oo telkkuu kattonukaan. Ja puhelimel eilen soitin, ja oli jotain taustaääntä, mut muuten ois yhdistäny, jos sisko, jolle yritin soittaa, ois ollu kotona.

 

Kun en tänne päässy, aloin kirjottaa koneelle tekstii, ja aattelin et kopioin sen sit vaan tänne, kun tää taas toimii. No kun yritin tallentaa sitä, kone jäi jumiin ja menetin kaiken tekstin!  Tällaset asiat ärsyttää todella.

 

Eli perjantaihin… Päivä meni suurimmaksi osin lasten kanssa. Sen verran kävin päivällä ulkona, että menin ostaa V:lle (lastenhoitajalle) synttärikortin.

 

Tein ruoaksi jauhelihasoppaa, mistä äiti ei ollu ikinä kuullutkaan. Hän maistoi sitä, ja sanoi että oli terveellistä ja hyvää, mitä nyt piti suolaa ja pippuria lisätä.  Niin kuin kaikki aina lisää mun ruokiin, vaik oisin maustanu ihan ohjeen mukaan.  Ja itse pidän, kun en paljon mausteita oo tottunu syömään. Tässä keitossa kyllä valkosipuli ainakin maistu. Keittoon ois pitäny laittaa ohjeen mukaan valkosipulitomaattisosetta, mut laitoin tavallista tomaattisosetta ja sit kaks valkosipulin kynttä. Mikä sit ainakin tuoksun perusteella oli ehkä liikaa yhteen soppaan. Mutta sekin on terveellistä, ja keitto maistu hyvälle, joten mikäs siinä!

 

Kun olin kylvettäny lapset ja laittanu ne nukkumaan, lähin lenkkeilee. Eka kerran ihan lenkkarit jalassa, kun kantapäät on parantunu!  Tai ei mulla kunnon juoksukenkiä oo ees mukana, vaan nää on sellaset enemmän kävelykengiks tarkotetut lenkkarit. Eli ei ihan parhaat mahdolliset. Enkä muutenkaa tykkää hölkkäillä täällä, kun ei oo mitään pehmeitä lenkkipolkuja. Puistoissa ehkä vois, mut täs lähel ei kai niin isoi puistoikaan oo. Joutuis siin menee jotain ympyrää vaan. Joitain isoja nurmikenttiä oon tääl nähny, mutta kun kysyin niistä äidiltä, se sanoi et ne ei oo kai julkiseen käyttöön.

 

Kun tulin lenkiltä kotiin, tein lihaksii takapihal. Siel on kiva tehä, mut en tykkää, kun sinne näkee talon ikkunoista, sekä naaruritalojenkin. Sit äiti tuli alakertaan ja kysy et olinko lenkil. Huikkasin hälle kyllä lähtiessä, et oon menos ulos, ja nyökkäs vaan kun oli puhelimes. Kello oli yli puol yheksän kun olin tullu kotiin, ja äiti sano et hän ei menis niin myöhään enää yksin ulos. Eikä myöskään aamulla ennen seitsemää. Että kun tämä ei ole rauhallinen ja mukava Suomi, vaan täällä on "hassuja ihmisiä". Eli nyt sit en viitti enää liikkuu ulkona yksinäni ennen lasten heräämistä, enkä niitten nukkumaanmenon jälkeen… Se niistä lenkkeilyistä… No voihan sitä mennä päivisin, jos ei oo niin kuuma, mut sillon meen myös mieluusti kaupoille tai muuten kävelee "keskustaan". Katellaan nyt, kun ei tosiaan oo hyvii kenkiikään, tai niitä lenkkipolkuja. Haluisin jotain muutakin liikuntaa!! Mut en mihkää kalliille salille…

 

Tuolloin perjantai-iltana lenkkeilin taas vähän uutta reittiä, kun halusin mennä pitemmän matkan, ku hölkäten vanhat reitit ois ollu liian lyhkäsii. Luulin jo eksyneeni, kun tiet ei menny suoraan, mut sit kohta tulinkin lähemmäs kotia kun olin aatellu. Ja lähinkin vielä pienelle kierrokselle. Noin 40 minuuttia olin yhteensä liikkeellä, suurimmaks osaks hölkkäillen. Kävelin ja hölkkäsin vähän vuorotellen. Eikä alkanu pistää ollenkaan, niin kuin ennen melkeen aina, kun yritän lenkkeillä. Ei muussa urheilussa, mut hölkätessä. ja no yks kesä Suomessa, kun hölkkäilin aamusin, joka aamu melkeen, niin ajan kanssa se meni ohi.

 

Nyt pitää tallentaa välillä, et jos kone taas kiukuttelee, niin et ei oo kaikki tekstit menny hukkaan!

Eka kerta Lontoon keskustassa!=D

Aivan mahtavaa, uskalsin mennä keskustaan ja selvisin sieltä hengissä kotiin!  =) Kun tämän reissun tein, niin nyt uskallan varmaan liikkuu missä vaan, kun metro on aivan helppo kulkuneuvo. Niin kuin tiesin jo etukäteen, mutta olen tällainen jännittäjä uusissa asioissa.

 

Mutta eilisestä. Tai ensin sen verran tiistaista vielä, että silloin aamulla A oli kylppärissä äitinsä kaa, ja kun menin sinne ja sanoin huomenta, hän vastas mulle ihan heti! Äiti kysy multa kuiskaten, että sanoiko se tosiaan että huomenta!  Ja nyt siis eiliseen. Eilen aamulla A tuli mun huoneen ovelle ennen kuin olin noussut, ja huikkas mulle että huomenta!  Ja illalla oli pänkki kuin mikä. Eli on noita lapsia jännä katella, yksiä tuuliviirejä. Ja vaikka illal pänkkäs, niin samal jos kysy, et etkö oo kaveri, sanoi et on ja suostu halaa ym…  Jännä juttu.=)

 

Aamupäivä kului siinä, että kirjotin viisi kirjettä, kun sain sitä paperia vihdoinkin! Ja alunperin piti kirjoittaa vaan kaksi, mutta innostuin.  Olin pihalla kirjoittamassa ja V leikki lasten kanssa viltillä. Äiti sanoikin myöhemmin (tekee nyt töitä kotona, kun on saanut selkänsä niin kipeäksi, ettei pysty menemään töihin  ), että näki huoneestaan V leikkivän lasten kanssa, mutta minä tein omiani. Tarkoitti että tunsinko itseni jotenkin ulkopuoliseksi. Selitin että innostuin kirjoittamisesta,  ja että ollaan oltu muina päivinä kyllä paljonkin yhdessä. Siis koska onhan mun hyvä olla lasten kaa nyt paljon, että tottuvat muhun, mutta yksi pystyy muuten hyvin kattoo niitten perään. Ja olin kuitenkin siinä vieressä jos tarvittaisiin. No huomenna saa taas olla lasten kanssa koko päivän vaikka, kun ovat kotona koko päivän.

 

Kun lapset eilen lähtivät iltapäivähoitoon, tein pizzaa. Laitoin sen isoon vuokaan, kun ajattelin, että se on paljon helpompi/mukavampi pestä kuin pelti. Kun pizza oli vuoassa ja valmiina uuniin, tajusin että vuoka on niin iso ettei mahdu sinne!! Keksin laittaa sen sitten vähän vinottain (eli toinen pää korkeemmalla kuin toinen), ja onnistu niin hyvin.  Sitten ohjeessa luki, että uuni laitetaan 250 C:seen ja taas miettimistä, kun tässä uunissa asteet päätty 230:een… Eli ne ei ookaan celsiuksina. Siinä sitten heitin sen johki lämpöön, olettaen että missä se 250 vois olla. Ja selvis, miks pannupizzat sillon viimeks palo, mut oli sisältä raakoja… Sillon asteet riitti, enkä asiaa sen enemmin miettiny!

 

Sit lähin kaupoille ja postittaa kirjeeni. Täs ihan lähel on posti, mut se olikin menny jo yheltä kiinni. Olin liikenteessä vasta puol neljän jälkeen. Lähin kävelee pääkatua eri suuntiin, etsien postia, ja mietin et olinko nähny sitä jossain. Sit kysyin yheltä naiselta, et osaako se neuvoo, mis posti on, ja se olikin kulman takana. Postissa näytin kirjeet ja sanoin et menee Suomeen, että tarviin postimerkit. Mies käski punnita yhen kirjeen (vaaka oli lähempänä mua) ja sanoi sit minkä verran maksaa yks merkki ja kysy monta haluun. Ihmettelin vain, et miks mun piti se punnita, että voiko niin littanaan kuoreen mahtuu niin painavaa, et maksaa sit enemmän. Vai onko se tosi tarkkaa mitä painaa, ja nyt pelkään et kaikki kirjeet ei mee perille, kun toiset oli yks sivusia, ja toiset jopa kolmen sivun mittasia!  Ja punnitsin siis yhen sivun kirjeen. No ei sentäs. 😉

 

En huomannu mihkä oisin kirjeet voinu jättää, joten menin ulos laittaa merkit paikoilleen ja heitin sit ekaan vastaan tulevaan postilaatikkoon. Kerkes viel sille päivälle, laatikko tyhjennettiin puol kuus.

 

Sit kävin ostaa apteekista allergia sumutetta nenään, kun on nenä vuotanu aamusin, ja eilen taas tosi pitkään, niin et hermo meni. Ja kun se äiti tääl kerran sano heti et se on allergiaa, niin päätin koittaa helpottaako. No kävi miten enteilinkin, eli helpotti tosi hyvin: tänä aamuna ei vuotanu nenä yhtään, eli ei tarvinu koko lääkettä!  Se on aina noin, et kun jotain teet jonkun asian hyväks, se menee sit heti ohi itestään.

 

Sen jälkeen viel eri ruokakauppoihin ettii et mis ois parhaat karkkivalikoimat. Ei missään oo hääppöset, mut yhestä kaupasta löysin Englannin lakuja, ja olin löytööni tosi tyytyväinen. Kassalla oli nuori miesmyyjä, ja sanoi mulle, että on kiva ilma tai jotain, ja minä olin taas ihmeissäni, kun ei Suomessa kyllä useinkaan noin ruveta juttelee. Mutta edellisen kerran täälläkin oli eri ruokakaupassa niin happaman näköinen myyjä että. Ei edes tervehtinyt.

 

Nyt sitten tämän päivän seikkailuun!  Aamulla jompi kumpi lapsista tuli huoneeni ovelle, mutta lähti pois samantien, kun en nostanut päätäni, olin nukkuvinani. Niin kuin sitä ennen nukuinkin… Ja myöhemmin vielä uudestaan. Olin illalla laittanut kiilan oveen, etteivät saisi auki, mutta saivat kuitenkin. Olisi pitänyt työntää se kiila tiukemmin. No sain vielä vähän unta sen jälkeen, ja nousin kun lapset olivat kylvyssä. Katsoin vähän metrokarttoja, että minne menisin. Kun lapset olivat valmiit kylvystä, menin suihkuun. Sitten olikin vaikeuksia päättää mitä vaatteita laittaisin, kun oli jo 28 lämmintä aamusella, ja mietin et siel metros ois tosi kuuma. Laitoin pitkän, mut vilposen hameen, ja löysin kaapista topin, jota en muistanu mukaan ottaneenikaan. Söin aamupalan, ja lähdin matkaan noin kymmeneltä.

 

Metrokorttini kävi pääasemalla, vaikka V selitti toissapäivänä jotain ettei kävisi… Sitten laskeuduin alas, mutta olinkin ulkona, enkä maan alla. Metrot lähti asemalta samantapaisesti kuin junat Helsingistä. Katsoin missä luki keskusta ja oli punainen viiva (keskustalinjan värikoodi) ja hyppäsin kyytiin. Kahdelta vierekkäiseltä raiteelta lähti keskustaan menevät, ja menin vaan siihen metroon, mikä oli ovet auki. Sit mietin, et missään ei lukenu et meneek se itään vai länteen, kunnes hokasin et meiän asema on päätösasema, joten kaikki metrot lähtee sieltä oikeeseen suuntaan… Minä ajattelematon.  Oli helppo jäädä pois oikealla asemalla, kun naisääni kuulutti joka asemalla missä ollaan. Ulos tullessa olin äimänä, että mihin pitäs lähtee kun olin risteyksessä. Missään ei näkynyt niitä mainosvalokylttejä, jotka aina Lontoon kuvissa näkee, ja tiiän et siin on metroasema vieres. Myöhemmin karttaa ja Lontoo-kirjoja tutkiessa, jotka mulla oli mukana, selvis, et olin eri asemalla… Olin Oxford Circusilla, mihin mun pitikin siis tulla, kun äiti ja isä suositteli sitä pysäkkiä. Mutta mainosvalot on Piccadilly Circusilla, joka oli alempana, mutta lähellä kylläkin. Kävelin katua vaan johonkin suuntaan, poiketen kaupoissa alennusmyyntikojuja kiertelemässä. Muutamien liikkeiden jälkeen katsoin poikkikadun nimen ja silloin siis tutkin karttaakin. Sainkin selville missä olen ja päätin lähteä Regent’s Park:iin loikoilee, tutkii karttaa ja syömään eväitä. Olin ottanut mukaan pari banaania, kaurakeksejä (vai mitä ovatkaan), loput Englannin lakut ja vettä pulloon. Niin vettä otin, jos metrossa ois tullu ahdistavan kuuma, mutta ei kyllä tullu. Siel oli sellanen ilma kuin ulkonakin. Kuuma kyllä, muttei ulkoilmaa kuumempi. No puistoon marssiessa ehdin jo ihmetellä karttaa moneen kertaan, kun en löytänyt tietä, mikä oli kartalla… Palasin sitten siihen risteykseen, missä oli metroasema, mihin tulin, koska siitä oli suora tie sinne puistoon. Puiston kyllä näin edessäni, mutta sitä piti lähteä kiertämään, kun se oli aidattu, eikä porttia näkynyt missään… Sitten piti mennä tien yli ja isoista porteista, mihin autotiekin meni. Aidattu puisto jatkui vierellä, ja vielä yhden tien yli piti mennä. Sitten pääsin "kolmenteen puistoon"!  Siellä istui ja loikoili ihmisiä puiden varjoissa, ja menin kanssa yhden puun varjoon ja kaivoin syötäväni. Nurmikko oli kellertävää  ja heinämäistä. Varmaan olisi vihreämpää jos ei olisi ollu niin kuivaa. Mietin, että missäköhän on sorsalampi, josta olin lukenut. Aattelin et pitäs mennä vähä kiertää puistoo, niin se ois jossain puskan takana. No kun siinä katselin karttaa tarkemmin, että miten olin tullut, niin huomasin ettei kyseessä ollutkaan ihan pieni puisto! Karttaan oli merkitty erikseen puistossa kulkevat polut. Päätin että vaik mul menis kui kauan, meen kattoo niit sorsii, kun kerran siel puistos olin ja olin sinne kävellyt kuitenkin joku 15-20 min. Löysinkin vessat (mikä oli hyvä, kun en ollut mihinkään menos syömäänkään, niin mietityttikin, mis keskustas on vessoi sit ku tarvii), ruusutarhan ja ankkalammen! Ruusutarhas oli eri lajeja ruusuja, luki aina lajikkeen nimi. Ois varmaan ollu viel näyttävämpää, jos ei ois ollu niin kuivaa. Ois ollu varmaan enemmän kukkii ja ei kuivii joukos. Mut oli hieno silti. Lamella oli sorsia ja kaks jotain isompaa ja tosi pitkäkaulasta, mustaa lintua. Ja yks sorsa oli valkonen… Jos oli sit sorsa, kun en oo ennen sen värisenä nähny.

 

Otin paljon kuvia. Siel oli kans jänniä kasveja ja puita. Ykski puu oli sellanen roikkuoksanen/-lehtinen.

 

Kun tulin takas kauppakadulle, suuntasin sinne mainosvalokylttien luo. Halusin kuvan niistä, kun kaikkialla on aina kuvia niist. Oli muuten osittain eri kyltit kuin kirjassani. Olin luullu, et on aina samat. Matkalla sinne, joku mies pysäytti mut ja sano olevansa kampaaja, ja kyseli missä kampaajalla ite käyn ym. Se mainosti niitten neljää liikettä, jotka sijaitsi siinä ihan keskustassa. Ois voinu liittyy jotenki niihin, kun ois maksanu £60 (oikee hinta kuulemma £599…) nyt ja sit ois saanu palveluita halvemmalla ja ilmaset kampaukset ja ilmaset sisäänpääsyt vissiin kaikil Lontoon klubeille tai jotain… Joo vaik ois saanu alennuksii, niin ois tullu varmaan aika kalliiks, kun voin vaan kuvitella jonkun kuuluisan liikkeen hintatason Lontoon keskustassa!

 

Siellä Piccadillyllä ei ollu  sit oikeen mitään niitten kylttien lisäks.

 

Onkin kuulemma enemmän yöelämän keskus, kuin kauppapaikka. Sit lähin siitä valokuvien jälkeen pikkukaduille, Sohoon. Sinne sitten eksyin.  Tai menetin suuntavaistoni, minne suuntaan pitäiskää mennä, kun kadut meni ristiin rastiin. Ja kartasta en löytäny oikeita kadunnimiä, kun kiirees, samal kävellen, katoin väärää kohtaa. Löysin kuitenkin sit ilman karttaa isommal kadul mis olin ollu. Pikkukaduil oli "pelottavampaa" kulkee yksinään. Siel oli jossain kapeil kaduil jotain porukoita, ja sit ei muuten paljoo ihmisii… Ja mistä mahto olla kyse, kun yhel kadul oli muutamaki pubi, ja niitten eessä oli paljon ihmisii tuopit kädessä seisoskelemassa…  Kaikkee ihmeteltävää löyty.

 

Sellanen mitä oon tääl joka puolel nähny ja ihmetelly, on se, kun joidenkin työ on seistä kadulla, iso kyltti, korkeen puutolpan päässä, kädessä. Niitten työ on pidellä sitä kyltiä, jossa on jonkun liikkeen mainos. Jotkut jakaa sit viel jotain mainoksia samal, toiset vaan seisoo.

 

Melkee kaikissa kaupoissa oli joku vartija tai myyjä seisomassa ovella. Siinä työllistetään paljon porukkaa. Täällä alueella, mis asun, oon kai yhes kaupas nähny vartijan.

 

Takastulomatkalla löysin helposti oikeeseen metroon. Vähän mietin et miten tiiän meneväni oikeeseen paikkaan, kun keskusväylä lähtee ennen meiän pysäkkiä myös toiseen suuntaan. Se selvis, kun metro tuli, kun siinä luki meiän aseman nimi. Eli lähtevät samalta laiturilta, mut niis lukee sit mihin menevät.

 

Ennen kuin menin metrotunneliin, taivas oli synkistynyt huomattavasti. Aamulla katoinkin sääkartasta et voi tulla sadekuuroja ja ukkosta. Mullahan ei oo tääl sateenvarjoo. Aattelin et ostan nyt matkal jos alkaa sataa kun oon kaupois. Kun metro tuli maan pinnalle, sade alko kohta. Jäin venailee asemalle katoksen alle jokskuks aikaa, ennen kuin lähtin tallaa sateeseen. Toivoin et ois ollu vaan kuuro, mut ei ollu… Ei se onneks kovaa satanu, mut läpsyt jalassa jalat oli ihan märät. Teille synty isoja lammikoita ja meiän talon edusta tulvi! Siis vaik ei satanu paljoo. Mitäköhän on sit kun tulee kunnolla vettä…?  Eilen muuten tuli jotain rakeita tai jotain hetken aikaa, tosi isoja pisaroita ainakin!

 

Nyt ulkolämpö on 20 C. Ihmeen viilee. No sateesta johtuen varmaan. Mut sisäl 30 C. Vaik ikkuna on auki kunnol. Mut tää mun huone on niin luukku, kun on kuumentunu, niin ei heti viilene.

 

Nyt tulee uni hyvin, kun tuli varmaan tosi monta kilometria tallattuu keskustas ees taas!  Hyvää liikuntaa, ja ainakin jalkapohjis tuntuu.

Kiirettä ja uusia kauppapaikkoja

Eilen sain tehdä kunnolla töitä. Siis siihen nähden mitä täällä yleensä. Ja mitä kuuluis päivätunteihin… Eli aamulla aamupala lasten kaa ja sit kylvetin ne. Sen jälkeen aloin siivoo lastenhuonetta. Järjestelin leluhyllyt uusiks ja pyyhin pölyjä, sekä heitin turhaa tavaraa roskiin. Ja samalla olin siinä lasten kaa kun leikkivät ja kiinnostuivat vähän kaikesta, mitä hyllystä otin lattialle. Ja sit viel muun kämpän imurointi ja pyyhin pölyjä. Sit lounaan jälkeen lähettiin uimahallille. Eka mun piti mennä uimaan kans lasten kaa, ja kerroinki sen jo L:lle (3-v.), mut sit mummo pyörsi sanansa ja mun piti tulla vaan mukaan sen takii, et joku on pukuhuonees auttamas lapsii. Eli istuin vaan kattelemas kun lapset polski. Ja siel on inhottava istuu, kun ei oo mitään lasii kahvilan ja altaiden välissä, hirvittävä kloorin haju ja tosi kuuma. Mun mielestä haisee kloori paljon enemmän kuin Suomen halleissa. Että ehkä en haluukaan sinne polskimaan…  Ja ihmisillä on leveitä uimashortseja ja t-paitoja ja toppeja siel altaassa. Kun eihän Suomessa saa olla.

 

Kotona sit annoin lapsille välipalaa ja sen jälkeen ne meni olkkariin kattoo telkkarii. Ja mummo sano et mun pitää olla siel kans. No hain tietokoneeni sit sinne. Mut kello oli sit tosiaan varmaan kolme kun "pääsin töistä". Enkä sit voinu kuitenkaa lähtee minnekään kun en ollu varma teenkö viel iltajututki. Olin omas huonees ja kun kukaan ei tullut pyytää apua, niin V (lastenhoitaja) oli päivällisellä lasten kaa ja kylvetti ne. Eka kerta kun kylvetti sellasena päivänä kun mulla ei ollu vapaa.

 

Tänään silittelin ne pyykit, mitkä V toi mun huoneeseen viime viikolla. Se varmaan ootti et koska mä teen ne, mut ois se voinu mulle asiasta sanoo ihan ääneenkin. Tänään sit kysyin, et haluutko et mä silitän huoneessani olevat pyykit ja se oli et joo. Siinä oli sit miettimistä, et mitkä on L:n ja mitkä A:n (5-v.) vaatteita. Niillä kun on tosi paljon samanlaisia vaatteita. No siinä V neuvo mua. Järjestin lasten vaatelaatikot muutenkin siistemmiks.

 

Laitoin muuten A:n hiukset tänää ekan kerran. Ne on toisaalt helpommat ku L:n, kun on ohuemmat ja suoremmat, mut toisaalt vaikeemmat, kun A pyörittää päätään enemmän.

 

Aamulla V kysy et haluunko lähtee jonnekin paikkaan, mistä en saanu selvää. Se selvensi, et kyse on ostospaikasta, ja sanoin et joo. Kun on kiva vaan nähä eri paikkoi. Lähettiin sit kun lapset oli lähteny iltapäivähoitoonsa. Mentiin bussilla joku puoltuntii. Nopeemmin ois päässy toisel bussil, kun tää bussi pysähty joka pysäkil, toinen vaan muutamal. Oli tosi kuuma. Luulin et mennään johki ostaril, mut mentiinkin sellaseen paikkaan, jossa oli myyntikojuja kuin jossain etelässä. Halpaa tavaraa, ja sen näköistäkin, mutta jotain löytöjä saattaa tehdä , ja nekin sitten halvalla. En ostanu kyllä mitään. Ekassa paikas oli muutama kiva toppi, mut V sano et saa halvemmallakin, joten en ostanu. No en löytäny muista vastaavia kivoja, ja en sit ostanu mitään. Oikeestaan kateltiin vaan osa kojuista nopeesti. Mun pitää mennä sinne yksin joku päivä ajan kanssa, nyt meil oli vähän kiire kotiinki. Ja se oli ideanakin, et nään vaan millanen paikka on kyseessä. Myyjät oli pääasiassa miehiä, joil oli turbaanit (vai mitkä onkaan) päässään, ja liikkeellä oli paljon naisia, jotka oli huivien peitossa. Et aika erilainen paikka. Ihan kuin ois tosiaan ollu jossain eteläs.

 

Kun lähettiin sieltä, V halus käydä ostaa ruokaa matkal yhestä tietystä pikaruokalasta, ja lähettiin bussil. Noustiin seuraaval pysäkil ulos!!  Mä tiiän et se ei tykkää yhtään kävellä auringossa, mut että ei yhtä pysäkkiväliäkään! Me maksettiin siitä bussimatkasta kyllä ihan turhaan…

 

Käytiin viel yhes vaateliikkees tän paikan keskustas, ja sit käytiin myös kirjakaupas, josta löysin paperii ja kirjekuoria!!  Voin vihdoin kirjoitella isälleni kirjeitä, kun ne puhelut kännykkään on niin kalliita, ettei usein viitsi soitella.

 

Kotona meitä odotti laum lapsia, ja kaksi naista. Jotain perheen sukulaisia Amerikasta. Tervehdittiin heitä, mutta kukaan ei esitellyt ketään… Ja minä vetäydyinkin omaan huoneeseen sieltä tungoksesta. V kysy et syönkö ruokani ylhäällä, ja olin et hä!  Hän aatteli et syödään hänen ruoka puoliks. En ollu aikasemmin tajunnu, vaik varmaan siel ravintolas sitä jo sano. Olin tosi kiitollinen! Oli tosi mukavaa sikski, koska alhaalla muut oli syömäs, niin ei ois ollu kiva mennä tekee ruokaa itelle. Ruoka jonka V osti, oli vähän ku tortilla, vai mikä on, se sellanen pehmee, ja sisäl oli papuja ja jotain lihaa ja kastiketta. Tosi hyvää, mut melkeen liian maustettuu mulle.  Kyseessä oli kai niiden maan ruoka… Trinidanin. Kuinkakohan pitäis kirjottaa…  Ja maistoin myös jotain mallasjuomaa tai jotain. Maistu kaljalle, mut ehkä vähän paremmalle. Hyvälle kaljalle. Mut ei kuulemma oo kaljaa, ja prossii siin ei kyllä ollutkaan. En sit enempää ku vain maistoin , vaik V kysy haluunko. Ei se niin hyvää ollu…

 

Nyt mun huonees on leppäkerttu joka lentää kuin kärpänen… Päättömästi ees taas ja valoa kohti. Eli mikä mahtaa olla… Hei nyt oon näin väsyny , joten painun pehkuihin!

Blogilistalla

Kaveri laitto mun blogin alunperin blogilistalle, ja nyt yritin ottaa blogin siel haltuuni, mut ei onnistu. No sit aattelin koittaa et mitä tapahtuu jos yritän lisää ite oman blogini. Ja sit vahingos kirjotin otsikon erilailla, eli siel on nyt mun sivuille kaks otsikkoa. Eli te jotka seuraatte Saijan sepustukset=) -sivuja, poistan sen, alkakaa seuraa Saijan sepustuksia =D

 

Joo mä en tiiä paljoo miten nää toimii… et pitäkää vaan tyhmänä tietokoneitten kanssa!

 

Öö… poistin sitten sen väärän ennen kuin kirjotin tän tekstin. Tai siis olin poistamas ja keskeytin, kun tajusin, et ne jotka on sitä kautta, tarvii tiedon et oon kirjottanu tän. Mut en siis kerenny keskeyttää, oli jo poistanu, kun äsken kävin kattoo… voi mua tumpeloa…  Toivottavasti löytävät tänne…

 

Hei muutenkin olisi kiva saada vaikka kommentti kun joku lisää mun blogin suosikkeihinsa. Kiitos!

Blogilista

Setä Ed ja täti Georguis…

Minä kun olin niin valmistautunut jo siihen kirkkoon menoon, mut ei me sit tänään sinne mentykään. Äiti tuli illalla klo 11 sanoo et ollaan aamulla menossa isä veljen perheen luo kylään. Että ähdetään kahdeksan jälkeen, eli lapset voi herätä siis klo 7, niin kuin kouluaamuisinkin. Eipä kovin ajoissa ilmoittanut, kun olin jo menos nukkuu siihen aikaan. Tai no onhan se siis sillee ihan sama, kun tiiän et on työpäivä, mut luulin et saan nukkuu vähän pitempään. Laitoin sit kellon soimaan puol seittämän. Aamulla kävin suihkus ja meikkasin ja laitoin hiukset, ja sit olikin päättämistä, et mitä laitan vaatteita. En tienny yhtään millaseen paikkaan oltiin menos. Ja millanen ilma tulee olee. Oli pilvisempää ja viileempää, mut aurinko pilkahteli. Eli kun 7pm oli jo yli 20 C, päiväl vois olla enemmän… Laitoin kuitenki uudet farkut ja lyhythihasen paidan. Ja toivoin et farkut on tarpeeks siistit tälle vierailulle. Kun ei sitä osaa yhtään etukäteen tietää että millasii ihmisii ollaan menos tapaamaan. Oltiin just lähös ja äiti katteli aurinkolaseja ja puhu et lapsille pitäs ottaa aurinkorasvaa mukaan. No aattelin et ollaan jossain pihalla ja farkut on liikaa. Aattelin et en kerkee enää vaihtaa niitä ja käärin vaan lahkeet vähä ylemmäs. Ja hain aurinkolasit. Lähettiin jo ajaa auton kaa, kun muistettiin et A ei ollu käyny aamulla pisulla. No lapset vakuutti et jaksaa pidättää perille asti. Tuli sellanen olo et se ois vähän niin ku ollu mun vastuulla, et kun en muistanu käyttää niitä viel vessas ennen lähtöö… Kysyin sit et kauan matka kestää ja isä sano et tunnin jos löydetään heti perille, ehkä neljä jos ei. Olin vähän kauhuissani…  No kaikki meni kuitenkin hyvin!  Lapset jakso perille asti ja löydettiinkin sinne heti. Sitä ihmettelin, et miks ei ois löydetty, kun ovat asuneet maalla jo kaksi vuotta… Halusivat lähteä pois kaupungin hälinästä ja stressistä sillon kuulemma. Niin meillä oli autossa ihan se karttaohjelma päällä, nainen neuvomassa, mihin pitää mennä…

 

Isä ja sen veli ovat aivan samannäköisiä, ainoa ero on että Ed-veli on isompi. Sekä pituudessa että leveydessä. Vaimon nimi on Georguis… Siis en tiiä miten kirjotetaan! Sanotaan samoin kuin olisi miehen nimi, George, mutta näin eteisessä heille tulleen kortin, jossa oli molempien nimi, ja se kirjoitettiin jotenkin noin kun tuossa yritin. Mut en oo lopusta varma, kun en käsinkirjotetusta tekstistä saanut ihan selvää…

 

Ja siellä oli pienokainen, tyttö, jonka iäksi kuulin 4 kk, mutta joka ei voi pitää paikkansa… Koska tyttö jo konttasi ja nousi seisomaan tukea vasten, jokelteli, ja hällä oli hampaita. Juu näin huono tää mun englanti on!  No voin nyt sit samantien kertoo tähän perään, että aattelin lopussa kun oltiin lähössä, et voi kun kivasti menny ja olin saanu jotain puhuttuukin sujuvasti. No sit ovella Ed kysyi kuinka kauan oon ollu tääl ja vastasin yheksän kuukautta, kun aattelin et se kysyy kuin kauan tuun olemaan…  =)

 

Oli hauska kattoo lapsia, kun kotona tytöt leikkii paljon nukeillaan, ja nyt äiti sanokin et heidän serkku on heille elävä vauva/nukke. Pitivät sylissa ja halailivat, ja kun olivat takapihalla lasten puhallettavassa altaassa polskimassa, pesivät pikkusen hiuksia.  Ja aika hyvin osasivatkin, eivät olleet kovin kovakouraisia. Niin ei siellä mikään kuuma ilma ollut. Aurinko pilkotti sillon tällön, jolloin oli lämpimämpi, mutta aivan hyvä sää farkuille. Ja tosiaan oltiin maalla, ja ihmiset olivat ihania ja rentoja, joten olin melkeen liian hienona kun oli kiilakorkosandaalit ja meikkiä ja hiuksissa kampaus (siis semmonen omatekemä söherrys  ).

 

Kotimatkalla nukuin suurimman osan matkasta. Heräsin ku matka alkoi töksähtelemään. Oltiin yhtäkkiä ruuhkassa! No sitä ei onneksi kestänytkään kauan, mutta jotain oli varmaan sattunut, kun jonkun aikaa jouduttiin pysähtelee vähän välii. Ja siinä hitaassa vauhdissa huomasin, et ylikulkusillalla oli puhelinlaatikko! Varmaan jos sattuu jotain ja tarvii soittaa apuu… Ei Suomessa oo tullu puhelimii tienvarressa vastaan… No kaikil onki jo kännykät nykyään.

 

Kun päästiin kotiin, vaihdoin tytöille mekot ja nätit topit, perhe oli menossa ristiäisiin. Sanoivat niistäkin eilen illalla, mutta kylässä viel varmistin et tuunko mä sinne mukaan. Ei tarvinut mennä.

 

Kotona juttelin äitin kaa mesessä, ja sit soitin eka kerran siskolleni! Tai kerran yritin aiemminkin soittaa, mut eivät olleet kotona. Ja kun en noihin kännyköihin viitsi soittaa, kun ei paljoa saa puhua. Oli kiva jutella, ja sain kertoo hänelle kaikki alusta, kun hän ei ole kerennyt lukemaan näitä tekstejäni. Puolen tunnin jälkeen puhuttiin, että jos lopetettais, mut sen jälkeen meni viel puoltuntii.  Ja tuntuu et paljon jäi sanomattakin, mitä oisin halunnut vielä kertoa. Kummipoikani oli hänellä sylissä välillä, ja huutelin hälle. Hän kuulemma katteli sit luuria ja kosketteli sitä. Tänään tuli vähän ikävä, kun tultiin sieltä kylästä, kun näin sen pikkutytön siel konttaavan. Siskonpoika kun kuulemma konttaa jo kovaa vauhtia! Lähti liikkeelle seuraavana päivänä kun olin lähteny tänne. Ja hampaita on tullu lisää. Ootan et saan jotain valokuvia ja nään poikaa kameran kautta, kun ovat joskus käymässä äitini luona, missä on kamera tietokoneessa.

 

Mummo yritti vissiin soittaa jonkkekin samaan aikaan, kun siskon kaa puhuttiin… Nosti luuria kolme kertaa… Ja oltiin me koko ajan lopettelemassa, aina vaan oli viel jotain…

 

Ja tänään yritin selittää äitilleni, miten löytää jotain netistä, ja siinä sitten selitin "hei et sä nyt ymmärrä" -äänellä, kun luulin et oon yksin kotona. Sit muistin et mummo ja vaarikin on kotona!  Luulivat varmaan et tappelen jostain. Ja kun mun kaverille joku englantilainen on sanonu et kuulostaa kun oltais vihasii, kun on niin paljon K- ja R-kirjaimii meiän kielessä.

 

Niin sanoin mummolle sit myöhemmin anteeks et puhuin niin kauan puhelimessa, kun oli koittamas soittaa jonnekin. Se kysy vaan et kai mulla on puhelinkortti. No tottakai.  =)

 

Sisko kysyy jostain, et paljon Suomest maksaa soittaa tänne, mut uskon et se on kalliimpaa. Siis lankapuhelimest tänne lankapuhelimeen.

 

Nyt soittellaa varmaa suunnilleen kerran viikos, jolloin ei oo niin paljon asiaa, kun nyt oli, kun ei oltu puhuttu kolmeen viikkoon. Eli ei tuu niin pitkiä/kallita puheluita. Vaikka ei se tolla kortilla kyllä kallista oo.

 

Kun perhe tuli kotiin lapset söi vaan jogurtit, en tiiä olivatko sit ristiäisis syöneet enemmänkin… Ja kyl me syötii brunssi siellä kylässä päivällä, suunnilleen klo11-12, mut siit olisit jo aikaa. Oli kunnon englantilaista: pekonia, kananmunaa, makkaroita, papuja ja paahtoleipää voin ja hillon kanssa.

 

Sitten niitten jogurttien jälkeen oli lasten kylpyaika, ja aattelin et siit tulee kiukku, kun vanhemmat ja mummo oli siin alhaal kans. Eka ne meinas laittaa vastaan, mut ku otin ne vaan, niin sit eteses ne juoksikin mun syliin. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja ne halus jatkaa sitä ja olivat pettyneitä kun joutuivatkin kuitenkin kylpyyn.  Kylvyssä A jotain hangoitteli vastaan, mutta uskoi kuitenkin melkeen heti. Ja nukkumaan meno oli jännä. Yleensä tytöt, siis oikeestaan L, yrittää saada mua jäämään tai pyytää maitoa tai rupee vaan itkee. Nyt kun sanoin et hyvää yötä, nähään huomen, se sano samat mulle ja lähin vaan huoneest. Olin varma et alkaa kuuluu jotain, mut tytöt oli ihan hiljaa!  Tässä myöhemmin illal L on kyl itkeny, mut se loppuu aina kun käy vaan kattomas. Eka isä meni ja siel oli varmaan liian kuuma, kun se oli laittanu tuulettimen päälle. Sit tokal kerral mä menin, ja L halus vaan et laitan peiton sen päälle.

 

Kun menin alas pesee astiat, äiti tuli juttelee ja sano et asiat taitaa alkaa sujuu lasten kaa. Sit juteltiin siitä, mikä katastrofi V:n lähtö tulee olee. Lapset tulee huutaa joka päivä et missä V on… Tällaset painajaiskuvat meil ainakin on… Ja nyt A:n koulu loppu perjantaina ja se menee uuteen kouluun (tai sama paikka, mut isompien puolelle, kokopäiväkouluun), joka sekin on sille varmaan iso muutos. Ens tiistaina vissiin selvii, pääseekö tää uus tyttö tulee tänne. Saako papereita. Se on mun ikänen, tai vuoden, pari vanhempi. Kiva saada oman ikästä seuraa, vaikka V on kyllä kanssa kivaa seuraa. Niin jos nyt saa paperit, toivotaan. Äiti haluis et toinen tyttö on Euroopasta ja toinen Ghanasta tai Trinidanista (onkohan taaskaan oikeen kirjotettu…), et lapset oppii eri kulttuureista. Ja kun äidin isähän on sieltä Ghanasta kai. Äiti asunut siellä. Jos oikein muistan.

 

Oli taas kiva jutella perheen äitin kaa kaikest. Se on ihana, kun vaikka onkin paljon poissa ja kiireinen, niin ehtii aina pysähtyy juttelee. Samoin kun ehtii aina kuuntelee, mitä lapsilla on sanottavaa, vaikka ois jo aamulla kiire töihin tai vastaavaa.

 

Kysyin myös lähellä olevasta urheilupaikasta, ja äiti sano et se on ollu kiva paikka, mut suljettuna jo pidempään. Jotain porukkaa siel kyl oli ku mä siit sillon eka kerran ohi kävelin… No ehkä siel tapahtu jotain muuta.

 

Muuten, kun oltiin matkal aamul, näin Shellin ja Esson tääl! Esso oli kyl ihan muun näkönen huoltis, mut bensamittarikatokses luki Esso.

Jazzmusiikkia ja myyntikojuja

Puolpäivää olin eka koneella… Perhe ja V oli lähdössä puistoon ja ensin en ollut menossa mukaan, kun luulin et menevät vaan kävelee, ja johki, mis on lapsille leikkipuisto. Selvis et siel onki jotain tapahtumaa, ja lähinkin mukaan.

 

Siellä soi jazzmusiikki kahdesta teltasta ja ihmiset istuskelivat vilteillään nurmikolla. Ja sitten oli eri maiden ruokaa tarjolla eri kojuissa, ja tavarakojuja myös. Koruja ja hattuja ja koriste-esineitä ja vaatteita myynnissä. Ostin sinisen kaulakorun, pitkän jonka kiedon kaks kertaa kaulan ympärille. Sit lapset sai valita haluavatko keksit, vai jäätelöt. Ne näki keksikojun eka ja suuntasivat sinne.  Me saatiin V:n kaa valita kans ja otettiin jädet. Kun keksit oli syöty lapset halus jädet, ja äiti sano ei, et saitte valita ja otitte keksit. Vähän ajan päästä isä teki äidille jäynää ja sanoi lapsille että isä ostaa teille jädet, eikö isä oo kiva isi, kivempi kuin äiti!!  Joo ja saivat jäätelönsä!

 

Tää puistoalue oli tosi iso. Siinä oli joku iso talo/kartano ja alue oli aidattu. Talon edustalla oli iso nurmikenttä  ja paljon kukkasia,  ja häät!  Ottivat valokuvia just.

 

Aamulla oli muuten pilvistä, ja sit aamupäivän satokin jonkun verran. Tuntu piristävältä helteiden jälkeen. Vaikka ilma on kyllä painostava. Tällä hetkellä sisälämpötila on vaan 29 C! Jaa ulkona vain 26 C! Puistossa varjosassa kohassa, ja tuulen käydessä, oli melkeen viilee!  😉

 

Päätin kävellä puistosta kotiin. Muut tuli autolla. Halusin kävellä, et tulis vähän joka päivä käveltyy. Mulla oli ainoot avaimet (se huomattiin siinä vaihees ku ovi oli jo suljettu, et paha jos mä en ois ottanu laukkuu mukaan, ei ois ollu avaimiikaa), joten pidin kiirettä. Ja tottakai ajantaju siinä hävis, ja laitoin vikat parikyt metrii viel oikeen juoksuks, ku aattelin et voi kun noloo jos ne onki jo pihal odottamas mua. Eivät olleet, ja kerkesin laitta potut kiehuu ja selailee viel mainoslehtisii, ennen kuin jonkun 5-10min. päästä kotiutuivat. Eikä ois ollu hätää, kun mummu ja vaari olivat jo kotona, missä sitten olivatkaan olleet…

 

Eilen kun olin kävelemäs, löysin taas uusi reittejä. Alkaa tää kaupunki selkii mulle. No ehkä mieluummin kaupungin osa…  Otin kännykän lenkille mukaan taskuun ja kuuntelin siitä radioo. Oli kiva juttu et otin radiopiuhan Suomest mukaan, tulee tarpeeseen!

 

Täällä on muuten tosi huonot karkkivalikoimat. Siis vähäiset. Näin mihinkään liittymättä tuli vain mielee…=) Niitä viinikumeja sillon kerran ostin ja olivat hyviä, muttei sellasii kumikarkkei jaksa aina syödä. Ja joo aina ei tarvii karkkii syödä, mut joskus saa!

 

Tänään oli sellanen päivä, et yhes kaupas alko aamul klo 5 alennusmyyntien varmaa joku loppurysäys! Klo 5! No aattelin et meen tos päivemmäl käymää, mut mentiinki sinne puistoon ja sit kaupat sulkeutu klo 18 ja sillon oltii vast lähös puistost. Huomen on kai kenkii jossain tosi halval. V noita juttuja kertoo. Ja siis kyllä tv:ssä sitten tota tän päiväst mainostettiin kans, joku liikeketju varmaan kyseessä. Ja huomasin mainoksen kun V oli paikal ja sano et tos on mainos siit.

 

Ja tosiaan kaupat on auki tohon kuuteen lauantaisin, joten se ostoskeskus mis viime lauantai käytiin, on joku poikkeus, kun siel oli kaikki auki johki klo 22 tai jotain…

 

Huomenna taas kirkkoon, nyt muistan sen ajois!

Lämpömittarin lukemat ei riitä!

Mittari näytti päivällä viivaa, kun oli niin kuuma!! Loppuukohan lukemat 55 C tai 60 C… 55 C se viel näytti ainakin. No se oli tietty auringossa, mut nyttenki kun aurinko ei paista siihen enää suoraan, eikä oo keskipäivä, se näyttää silti 37. Sisäl 32…!

 

L sai tänään haavan sormeensa. Olin ostanu Suomesta Muumi-laastareita, kun olin ollu ostamas itelleni laastarii ja näin sellasia. Aattelin etukäteen et jos tulee tällasii hetkii.  No nyt sain sit laittaa Muumi-laastarin ja L tykkäs.=) Ja A tuli näyttää vanhaa haavaansa et sais kans samanlaisen!  No ei saanu kun ei tullu verta. Ja tääl on niin kuuma et L:n laastari ei myöskaan pysy sormes… Ja se haluu et laitan sen takas koko ajan. Ja siitä kyllä tulikin uudestaan verta viel, jolloin laitoin ihan uuden laastarin mut sekään ei vaan pysy…

 

Aamulla sain muuten lapset hyvin komentoon! Ja vaikka äiti oli vieres. Olen ylpeä itsestäni!

 

Nyt lähen taas kävelylenkille!

Iltalenkki

Tulin just sielt lenkiltä. Menin taas sen urheilukeskuksen ohi, mut sit siel tienpäässä lähin eri suuntaan kuin eilen. Nyt huomasin myös ensimmäistä kertaa kerrostaloja täällä. Sekä samalla matkalla mitä eilen menin (eilen en huomannu) ja sit vielä myöhemmin lisää. Ne on omakotitalojen väleissä, ja samankorkusia kuin omakotitalot, kun kaikki ne on kolmekerroksisia täällä. Eli ei ihme etten huomannu eilen. Löysin toisen hotellinkin täst läheltä. Varmaan tääl onkin sellasii jotka ei mainosta netissä.

 

Kun lähin pihalta teki mieli hölkätä ja pikkumatkan meninkin, mut sandaaleis se ei oo niin mukavaa…  Harmitti kun en saa viel lenkkareit jalkaan. Ja toinen todella häiritsevä juttu on noi jalkakäytävien kivetykset! Ne on sellasta isoa laattaa, jotka on noussu aina sieltä täältä. Eli meinaan kompastua koko ajan. Ainakin sandaaleilla.

 

Vein ne pyykit ulos joskus kuuden aikaan ja olin menos kattoo, miten ne on kuivunu, siinä kaheksan aikaan. Aattelin et pitääkö ne jättää sinne yöks, kun aurinko ei enää paistanu takapihalle. En kerennykään menee kattoo niitä, kun V ehtikin tuoda ne mulle ylös. Oli viel kans pessy lasten pyykkiä ja tarvi kai narutilaa. Olivat ihan kuivia mun pyykit! Tosi nopeesti.

 

Ja tosta tulikin mieleen että nyt tiedän miten lämmintä tääl on. Kävin ostaa tänään myös patterit lämpömittariini. Se näyttää sekä ulko- et sisälämpötilan. Ulkona on nyt 27 C ja sisäl 32 C…! Et on "mukavan" lämmintä!!  Ihan kuin jossain etelänmatkalla!   Ja kuin paljon sit on ollu päivällä! Sillon oli 32 C ulkona, kun tulin kotiin, eli puol viiden viiden aikoihin. No en tarkkaa päivälämpötilaa saakkaan, kun tähän paistaa aurinko koko päivän ja siten en saa tota ulkomittarii varjoon. Sisäl on nyt sen takii varmaa enemmän lämpöö kun mulla on ollu ikkuna kii. Päivisin pidän siks, et ulkoot tulis vaan kuumempaa ilmaa, ja öisin siks, et jos oonki pitäny ikkunan auki, niin sen jälkeen aamulla on nenä vuotanu. Perheen äiti meinas heti ku sai tietää, et on allergiaa ja anto nenäsumuttimen nimen, mitä ite käyttää. En oo viittiny viel ostaa kun aattelin kattoo et jatkuuks tää pitempään. Suomessa mulla on kans ollu samaa ja ihan ympäri vuoden. Ihme aamujuttu… Ja jos ikkunoit pitää auki, sielt tulee kaiken maailman ötököitä ja lentäjiä sisälle! Kuulemma aamusin amppareitakin! Ei oo kyl onneks tullu mun aikana… Nyt on täl hetkel ikkuna auki, koska huomasin tänne huoneeseen tullessa, et tääl on kuumempi ku muual kämpäs. Ja pieni tuuletin mulla on, mut ei paljon auta näil helteil. Ampparista tuli mieleen, et näin edellispäivänä suurimman koskaan näkemäni sellaisen pihalla!! Ihan mielettömän kokonen oli!!  Et en haluu sellasii sisälle… Kärpäsii on kans paljon ja isoja.

 

Sitä piti viime tekstiin laittaa, et kun lähin sieltä saunakaupasta, niin aattelin että nyt on kyllä mun Twix-keksit sulanu… Ja niin olikin. Pidin niit äsken sen lenkin ajan jääkaapissa. Kauemmin en uskalla pitää et ei joku syö…!  Mutta nyt ne varmaan taas sulaa tääl huonees…