MOIKS!!!

Jei… oon iteki aika sanaton tän kirjottamiseni kanssa…………  Siks täs on luokkanaki viihde! Heko heko……… 😉

 

On ollu tapahtumarikas alkuvuosi. Olin Australiassa reppureissaamassa yli kuukauden vuoden alussa. Sitten vähän kotiintulon jälkeen tapasin ihanan miehen.  Nyt tilanne on se, että olen muuttanut! Eli kiirettä pidelly. Tai siis enhän mä niin hirmusta kiirettä pidä, kun taas miettii tätä muuttoakin. Itteni oon saanu muutettuu ja Konna on kans mukana, mut tavaroita on vielä vanhassa kämpässä, kun ei siihen oo ketään heti tulossa. Sillee tapahtu äkkii, et oltiin oltu yhessä ukon kaa vaan vajaa 2kk ku päätettiin et ois kivempi saman katon alla. Mut tuo tavarapuoli on saanu odotella… Mulla on avomies! Hih! Ihan hassuu ja järjetöntä. Mut elän elämäni tähän asti parasta aikaa!

 

Meneepä siirappiseks, yöh!   ;D

 

Mä jatkan vielä Lontoon tarinaa. Nyt vaan ei pysty, kun kalenteri, mis on kaikki merkinnät, on vanhassa kodissa… jossain…! 🙂

Tuli vaan tää blogi mieleen, kun tulin tänään töistä ajoissa, ja ulkona sato ja jylisi. Tuli sellanen fiilis, et ihana asettuu sängylle, peiton alle lämpimään, ja muistella Lontoota. Mun on niin ikävä mun "pikkusiskoja" siellä… Oon jonkun kerran soitelu, mut niillä on aina kiire kattoo telkkarii tai vastaavaa! ;D Ja A:sta on vieläki vaikee ymmärtää puhelimes paljoo mitään, vaik puhuu jo kuulemma taas paremmin. Ja varmasti puhuukin, koska sen huomas jo viime syksynäkin, et oli puhe parantunu sillon puoles vuodes. =)

 

En tiiä käykö täällä enää kukaan, mut mulla ainakin on ihania hetkiä tekstejä selaillessa, kun muistan tapahtumia, mitä oon jo unohtanu, ja saan makeet naurut monista jutuista! ;D No onhan nää mulle niin iso juttu, kun oon ite kokenu tekstien tapahtumat oikeesti…

 

Heip joksku aikaa. Yritän kaivaa kalenterin esille ja jostain sitä aikaa taas. =)

Lunta taasen! =)

Torstaina, 8.2., aamulla sato lunta toisen kerran! Näin ihan sitä sadettakin! Sitä tuli sen verran, et sitä oli loskana ja liukkaana loppupäivänäkin! Itseasias ei niin kiva, koska oli vaan hirmu märkä loskakerros jalkakäytävil!

Päiväl kävin ostaa kummipojalleni synttärilahjan ja -kortin. Vein yhet kengät kiertoon, siis sellasen kenkäkorjaamon ees oli pussi mihin voi jättää käytettyi kenkii. Kenenköhän kengät vein… En varmaan omiani…! Minä kun en heitä mitään pois! ;D

Kotona kävi putkimies, kun mm. keittiön lavuaari ei vetäny enää melkeen ollenkaan. Sieltä löytyi yllättäen ruokaa tukkeena! No kun D aina vaan huuhteli kaiken alas…! En ollu yllättyny! =/

Illemmal oltiin sovittu et nähään DP:n kaa. Bond Streetin aseman eessä. Metrosta tultuani tajusin eka kerran, et joku on oikeest asemal kuuluttamas metron vieres, et ovet sulkeutuu ym.! Luulin et se on joku valmis nauha, joka siel soi.

Meiän tapaamisest DP:n kaa oli jo kolme viikkoo, joten en oikeest muistanu miltä se näytti, nähtiinkin vaan niin pikasesti siel baarin tanssilattial! Kattelin siinä aika kauan, olin ajois. Sit yks mies tuli hitaasti mun viereen ja kysy mikä mun nimi on. Sanoin et Saija, et muista vai miltä näytin! Ja se sano, et mä näytin siltä, et mä en muista! Haha! No en muistanukaa kunnol!

Käveltiin vähän matkan päähän yhteen drinkkipaikkaan. Piti oottaa, kun se oli tehny pöytävarauksen vähän myöhemmäks!
Joku vanhempi mies tuli sanoo mulle jotain ku DP kävi vessas. En saanu mitää selvää… Ku DP oli takas, se tuli viel sanoo jotain ja kysyin DP:lt mitä se snao. Oli jotain kehunu mun ulkonäköö tai jotai… Jahas.

DP kysy oonko polttanu vesipiippua ja sanoin et kerran. Just viikonloppuna! Se vei mut sit semmoseen vesipiippupaikkaan! meille tuotiin piippu pöydänn viereen ja DP ojensi sen eka mulle. Sanoin et sinä ensin, mut halus antaa sen mulle. No minä siinä yritin imasta ja mitään ei tullu, olin et mitä häh. Kunnes tarjoilija tuli tuomaan kuumat kivet vai mitkä olikaan siihen piipun päälle!! VOI KU NOLOO!

DP kävi tuol taas vessas ja tarjoilija tuli sillä välin polttaa meiän piipusta. Ku DP tuli takas, sanoin sil et se poltti siit ja DP sano et se tuli vaan kattoo mua. Ja tarkastaa et piippu toimi! ;D

DP kysy istä olin ostanu villatakkini. Se oli viiden punna kaupasta, enkä halunnu välttist sanoo sitä. Sanoin et Ealingist, et en muista mistä liikkeest. Ja kysyin miten nii. Sano et aatteli vaan, on kiva. Se oli koko ajan jotenki pälyilevä, ylirauhallinen, ja ravas vessas koko ajan… Oli vähän hermostuttavaa! =/ No se sano et oli juonu paljon, ja pahotteli ku kävi koko ajan vessas.

Sit meille tulikin jo kohta kiire syömään. Kun lähettii kävelee, yks mies hiekotti suojatikohtia jalkakäytävällä!! Ihan kuin koto-Suomessa!! =) Ja kengissä oli kotoisasti illan päätteeksi valkoiset suolaraidut!! =/

Mentiin bussipysäkille oottelee bussii. DP:n nenänpäässä oli hius ja kysyin oliko käyny just parturil. Sano et joo. Sanoin et arvasin ku on hius nenällä. Se oli ihan nolona, et ei kai! Sano et käy aina suihkus parturin jälkee, mut ei ollu nyt kerenny muuta ku pesee tukan äkkii lavuaarissa. 😀

Kun jäätiin bussista pois, lähettiin kävelee pikkukatuu, hämärää sellasta. DP:llä oli huppari takin alla ja kaiken käytöksensä kanssa oli aika gastan näkönen siel kujil. Varsinkin ku alko selittää, et ollaan paikas nimeltään Kilburn. Ja että täällä siis tullaan ensin tapetuksi, sitten poltetuksi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Siis hänhän vitsaili. Mutta!!!!!!!!!!! Sit mentiin sisälle yhteen raflaan. Se sijaitsi keskellä ei mitään! Se oli tosi kodikas paikka! Pienet puuportaat johti pöytään ylhäällä katon rajassa! Siinä piti kumartua istuessaan, kun oli katto niin lähellä! Ihan uskomaton paikka! En oo varmaan ikinä nähny mitään niin omaperästä! Koska oltiin puhuttu intialaisruoista, luulin et mennään intialaiseen paikkaan ja sain nolostua taas, kun eka luulin olevani intialaises ja meinasin, et näyttääpä erilaiselt ja ruoka on aika tuttua! Kaikkee sitä möläytteleekin, ääneen viel! Kyseessä oli vanha englantilainen paikka! =/

Harmittelin ku ei ollu kameraa mukana, jälkeen vast tajusin et oisin voinu ottaa kuvii kännykälläni.

Ruoan jälkeen käveltiin bussipysäkille ja DP sano et seuraava bussi menee suoraan Ealingiin. Hyvää yötä. Ja lähti kävelee. Olin et mitä ihmettä! No arvasin sit, et se jäi ihan varmaan bussipysäkkimainoksen taakse. Odotin. Ja kauan odotinkin! Kun just oli kattomas, et lähtikö muka oikeest, se tuli kyltin takaa ja kysy et eikö bussi tullukaan viel! Haha! Onneks olin malttanu viel hetken kattomatta! ;D

Mentiin siis yhes bussil niitten luo, hän hakis vaan auton avaimet kotoota ja veis mut tottakai autolla kotiin. =) Oli muutes tosi kylmä yö! Hrrr…

Niitten kotiovel kysyin, et tuunko minäkin sisälle, kun asu vanhempiensa kaa. Sano, et tuu vaan, vanhemmat nukkuu. Olin et mitäs, jos vanhemmat herää! Sano, et sit voin esitellä itteni! Jassoo! No mentiin hissuksiin. Sain kiittää, et Englannis on kokolattiamatot, kun astelin korkokengissäni!! ;D DP otti kädestä kii ja vei mua pimees keittiöön. Joi lasin vettä ja kysy haluunko kans. No en! Halusin vaa äkkii ulos! Makkarist kuuluki jotain ääniä…! DP otti kädest taas kii, otti auton avaimet ja mentii eteseen. Sit se käänty ja kuiskas, haluunko nähä sen huoneen! EIIIIIIII, halusin ulos! Mutta sanoin, että ihan miten vain. Se johdatti mut sen huoneeseen ja laitto valot päälle. Sillä oli lattialla yhessä nurkassa jopa oma vesipiippu! No intialaista kulttuuria kai vahvasti. Sit mentiin. JEE!

Kun lähettiin ajaa, se kerto, et alue ei oo ihan turvallisimmasta päästä. Kun pääsin kotiin, kirjotin vielä viestin, että kiitos mukavasta illasta. Olipa juu ihan… hmm, mielenkiintoista ja yllätyksellistä juu!

Vaikka olinkin kylmissäni yöllä kävellessä, en uskonut nuhan tulevan samantein! ;D Mutta nuhainen olo oli. Siis varmaan tullut sitten aiemmin jossain itteeni kylmettäessä… Tai ihan vaa talon kylmistä öistä!

Uusi Vuosi! Juu tääl mennään vähän jälessä… ;D

Elikkäs päivämäärä on tietenkin 31.12. Ja sunnuntai oli päivä.

 

Aamuyöllä siis mun kännykkä hälytti puol viideltä ja soitin sille D:lle. Ettei vaan oo musta kiinni, jos ei pääsekään lennolle. Sano pirteen kuulosena, et juu oon hereillä. Siis yritti olla pirtee!  No myöhemmin sano perheen äidille, et eka oli kuulemma laittanu puhelimen tyynyn alle, ku se oli soinu.

 

Päivällä kun olin lasten kanssa, toin niitten välipalan niitten huoneeseen, kun olivat siellä leikkimässä. Niillä on muoviset, pikkuset tuolit ja pöytä huoneessaan. Tytöt juo aina sellasista erivärisistä muovimukeista. Yleensä oranssesta. Nyt mul oli sit oranssi ja sininen muki niille. Tiesin L:n haluavan sinisen, kun se aina haluu sen värin, joka on jotain muuta ku oranssi.  A ehti jo istuu sille paikalle, jossa oli sininen muki, ja L sit muka vaivihkaa otti sen mukin, kun alko juomaan… Aattelin, et mitenköhän A reagoi, mut söi vaan rauhas. Sit ku L oli jo syöny välipalansa ja jatko leikkejään, A oli kans syöny, ja sanoin, et juo vesi nyt. Se otti molemmat mukit ja kaato veden samaan siniseen mukiin, josta L oli juonu, ja joi siitä!! Siis voi kun nää on mahtavii!

 

Iltapäivällä suihkun jälkeen kuivasin tukkani ja laitoin patukkarullat päähäni. Ois sitten illalla kivat kiharat!

 

Perhe lähti tuttaviensa luokse viettämään uutta vuotta, joskus kuuden aikaan.

 

Me oltiin menossa U:n kanssa keskustaan kattomaan isoja ilotulituksia, kun U vaan pääsis töistä. Seittämän aikoihin soitin sille, niin kuin oli pyytäny. Ei taas vastannu, eli tiesin sen sitten viel työskentelevän…

 

Mä olin jo valmis ja lähin sit ostaa lähikaupasta muutaman Bagardi Breezerin meille. Sillä matkalla tihutti pikkasen, mut ei niin paljon, et oisin vaivautunu kaivaa sateenvarjoo. Ja sit tuuli oli kova. Matkalla koitin taas soittaa U:lle, koska aattelin, et kyl se sit ois jo päässy. Ja että kerkee jo tulee Ealingiin sil aikaa, kun oon kaupas, ja nähään asemalla. Eipä vaan vastannu, ja kerkesin takas kotiin.

 

Kun vihdoin sain U:n sitten kiinni, se sano, et soita 10 minuutin päästä, vaihtaa just vaatteita. Kun sain sen uudestaan kiinni puolen tunnin päästä, seolikin jo kotona, kun sen isä ja veli olikin ollu sen työpaikan lähellä, ja menivät hakee sitä. Sit piti saada tietää, et ollaanko menossa hotelliin yöks, niin kuin alun perin suunniteltiin, että se voi sanoo vanhemmilleen, tuleeko yöllä kotiin vai ei. Alunperin meiän piti mennä kyselee hotelleja jo aiemmin viikolla, mut ei sit nähtykään aiemmin, niin asia jäi. Epäilin, et ei varmaan enää saada mitää huoneita.

 

Lähin sit kuitenkin kävelee lähel olevaan hotelliin. Siel oli joku kyltti ovella, en tienny mitä tarkotti, eikä kukaan tullu avaa ovee kun soitin ovikelloo. Siispä toiselle hotellille. Siel ne eka sano, et on vaa yhen hengen huone. Ei ihme, oltiin asian kaa nii myöhäs. No sit mies kuitenkin muisti, et on niil viel yks kahelle hengelle, ja pyysin päästä näkee sen. Otin sen sitten. Ei hääppönen, mut ei me oltaiskaa siel ku nukkumas muutama tunti.

 

St soitin U:lle et on yöpaikka, ja se sano tulevansa kun veli vaan saapuu kotiin ja heittää se sitten. Puolisen tuntia. Kun puolen tunnin päästä taas soiteltii, se olikin viel himas, kun veli ei ollutkaan viel tullu…

 

Minä sitten aloin vääntää patukkarullia uudestaan päähäni, kun kerran hyvin oli aikaa. Kiharat kun oli vähän tuulen ja sateen tuivertamat… Eli ei niin kiharat enää kauppa- ja hotellimatkojen jälkeen.

 

Samalla join omat Breezerini ja katoin telkkarista jotain uuden vuoden visailuohjelmaa. Siin kysyttiin, mikä maa voitti Euroviisut. Ja sit juontaja vitsaili jotain et "…and everybody waited they’ll be Finnish." Tai jotai tollasta. Haha!

 

Ilotulitteiden pauketta kuulu illan aikana sillon tällön, mut tulitteita ei oikein näkyny. Joku pari vaan. Ihan ihme, kun välil tavallisina viikonloppuina pommittavat enempi.

 

Sit vihdoin klo11 nähtiin U:n kaa asemalla. Käytiin nopsaa hotellilla viemäs tavarat sinne. Sit metroasemalla saatiin viel venaa tuubii noin vartti. Eli oli päivän selvää, et ei keretä millää kattoo mitää ilotulitteita… Perheen vanhemmatki oli sanonu, et keskustaan pitäs lähtee joskus ysiltä…

 

Metros sit pähkäiltiin, et mennäänkö viittä vailla 12 ulos siinä asemalla missä ollaan, vai mennäänkö suoraan mahollisimman lähelle isojen tulitusten paikkaa. Päätettiin mennä Piccadillylle ja lähtee kävelee siitä sitten London Eyen suuntaan, nähtäis toivottavasti vielä loput isoista ilotulituksista. Klo 12 metro oli ulkosalla, ei maan alla, joten näthiin ikkunasta vilauksia tulitteista. Ja kun metrossa kuuluteltiin missä asemalla ollaan, niin sanoivat samaan syssyyn hyvät uudet vuodet.

 

Kun tultiin ulos Piccadillyllä, oltiin tietty keskellä ihmismassaa. Muutamat valokuvat, ja sit suunnattiin sinne Thames-joen varrelle päin. Matkalla nähtiin ihan kuin lumisadetta!  No ei tietty ollu lunta, mut tosi kauniin ja aidon näköstä. Eikä nähty ollenkaa mistä se tuli. Tietty jostain katolta, mut ei nähty siel ketää.

 

Kohta törmättiin toiseen metroasemaan, ja tarkistin sit metrokartasta, että missä päin mennään. Oltiin lähetty vähän sivusuunnalle. Siis oltiin vaan menty ihmismassassa ja tiesin vaa suunnillee, missä päin joki ois. Pieni kurssin muutos siis. Sit yhtäkkii kaikki ihmiset olikin tulossa meitä vastaan, oltiin varmaan ainoot, jotka rynni toiseen suuntaan. Eli alko näyttää pahasti siltä, että oltiin missattu ihan koko ilotulitus… Ja kai ne ois sit jo siinä alkanu näkyy, sen verran oltiin jo lähellä, koska kohta näinkin vilauksen maailman pyörän valastuista kapseleista talojen välistä. Tultiin jollekin isommalle aukiolle. Siitä näky myös valaistu Big Ben. Kello oli siinä vaiheessa jo yli puol yksi. Että päättyneet oli tulitukset jo.

 

Sen jälkeen koko yönä ei missään näkynyt enää ilotulituksia, mikä oli aika ihme. Suomessahan näkyy aina melkee läpi yön varmaan. Ja kun täällä kerran tavallisinakin viikonloppuina näkee usein niitä tulitteita lähetettävän, niin ei ollut sitten uutena vuotena paljoa… Vai olinko niin väärässä paikassa niin väärään aikaan… Se siis on hyvä, ettei meno ole kuin Helsingissä, jossa kuka vaan saa ampua omia rakettejaan. Se on tosi vaarallista siellä kaupungissa.

 

Pyydettiin poliisisetää ottamaan valokuva, ja päätettiin sitten suunnata takaisin hotellille. Takaisin keskustan sydämeen olivat samaan aikaan kaikki muutkin suuntaamassa… Vähän jumitti meno. Pikkasen tihutti sadetta siinä matkalla, mutta eipä tuo haitannut, kun tukka oli jo tuulesta suoristunut taas sellaseksi pehkoksi. Ja kotiin päin oltiin jo menossa.  Ja siellä ihmismassassa ei paljoo sateenvarjoa viittinyt availla.

 

Metroasemille oli piiiiitkät jonot jo maan päällä… Mentiin sinne Piccadillyn asemalle takas. Eka jonon päähän, mut sit päästiin vähän oikasee… No kun jono kaartu sillee rakennuksen kulman taa, ja sit sieltä rakennuksen sisältä pääs oikasee jonon alkupäähän. Siinä oli siis ketjut, mutta kaikki menivät siitä, niin seurattiin perässä. Siellä oli ihan oma pieni jononsa!

 

Kaiken tän lisäks mulle oli tullu jo pieni vessahätä siinä vaiheessa, kun noustiin maanpinnalle, tullessa. Eli ei se siitä helpottanut ollut, päinvastoin.  Ja mitkään hamppariraflatkaan ei ollu auki, mis ois voinu käydä. U naureskeli, et oisit voinu käydä vessas ennen lähtöä, ja kävinhän minä! Aina ennen kun lähen mihinkään, koska tiiän, et jos juon vähänkin enemmän, niin saan ravata siellä toiletissa koko ajan… Ja välillä ihmeellisesti, vaik en ois niin paljoo juonutkaan. Nyt oli ne kaks Bagardi Breezeriä sit liiaks… Siis kaikkia varmaan kauhiasti kiinnostaa miten usein käyn naistenhuoneessa!

 

Metrossa oltiin kuin sillit purkissa. Selän taa sattu sellanen nuori herra, jolla oli pili kaulassa. Joka asemalla kuulutetaan aina, että varo askelmaa ulosmennessä. (Täällä varotetaan joka paikassa kaikesta, joko kirjotuksilla tai kuulutuksilla!) Ja vähänkö pelästyin, kun ovien sulkeutuessa herra puhalsi pilliin korvan vieressä. Sitä se sit jatko joka asemalla, se kuulutti kovalla äänellä, et varokaa askelmaa, ja puhalsi aina pilliinsä.  Ihan muistutti mua jotenkin suomalaisten hasukanpidosta… Haha!

 

U oli ihanan huolehtivainen ja kyseli aina välillä, että jaksanko pidätellä perille asti! Haha! Mitäs siinä muutakaan… ;D

 

Mä meinasin, et olipa ollu vähän turha matka, et olipa uus vuos joo. Aattelin, et U meinais samoin, ja minä olin ollu se, joka raahasin sen keskustaan… Mut no sehän oli se, jonka takia oltiin myöhässä. Vaikkei sekään ollu kyllä sen oma vika. No mutta siis matka ei tuntunut enää ollenkaan turhalta, kun U sanoin, että hänelle oli ollu tosi hauskaa, ettei ollu koskaa kokenu tollasta ihmispaljoutta tuolla tavalla ym. Eli se oli sille ihan uus kokemus. Jolloin olin tosi ilonen, et oltiin menty.

 

Metron lähestyessä kotikylää, alettiin miettii mikä on hotellii lähin asema. Hotelli sijaitsi aika lailla puolesvälis kahta asemaa, joiden kautta metro menis. Se oli tärkeetä se miettiminen, kun mulla alkoi se vessahätä olla jo aikasta kiireinen!

 

Oltiin eri mieltä siitä, kumpi asema on lähempänä, mut jäätiin sillä ekalla, joka mun mielest ois nopeemman kävelymatkan päässä. Ja niinhän se olikin. Juu aina oikeessa… ;D No joskus ainaki.  Ja U:n tietämykseen mun kyläsestä en paljoo luota, kun aina ollaan melkeen suunnattu samalta asemalta samaan pubiin, ja se vieläkin välil miettii mihin suuntaan pitää mennä jossain kohas!

 

Mä olin saanu paperilapulle koodin, jolla ovi pitäs saada yöllä auki. Kyllä painoin mielestäni oikeen, ja koitin useemman kerran, mut kiinni pysyi…  No sielt tuli sitten se yks töissä oleva mies avaamaan, ja jotkut viereisestä huoneestakin oli käytävällä. Oltiinkohan herätetty ne, luulivat et jotain murtovarkaita tulossa, kun siinä ovea räpelsin, auki saamatta!  Hotellin mies tuli meiän kaa ulos ja paino koodin ja avo oven. Ai et mussa oli vaan sit joku toimintavika.

 

Loppujen lopuks hotellihuone olikin ihan ok, kun ei siel tosiaan asumaan alkais. Sängyis oli nimittäin ihan supermukavan pehmeet patjat, ihana nukkua!

 

Aamulla jouduttiin herää kellonsoittoon, koska U oli menos töihin puolen päivän aikaan. Ja sitä ennen leikattiin sen hiuksia!  No pientä siistimistä vaan, mutta kuitenkin. Ja siin huonees ei ollu ees tuolia, joten siirrettiin toista sänkyy keskemmälle lattiaa, U nojas sängynpäätyyn sängyllä istuen, ja mä leikkasin päädyssä seisten. Hahaa!  Lattialla oli tietenkin kokolattiamatto, kun Englannissa ollaan, joten oli pieni miettiminen, et mites se suojataan, ku siitä ei ois niin helppoo lakasta niitä hiuksia… Laitoin sit kapan lattialle ja yritin aina samantien ravistella kammasta hiukset suoraan kapalle. Kyllä oli taas työolosuhteet… Ja että miksikö siellä. No koska niille ei voi mennä, niin kuin oon varmaan selittänyt, kun on eri kulttuuri ym. Enkä nyt tältä perheeltäkään viitti kysyä, että josko täällä meillä.

 

Huoneeseen tuli siivoja koputtelee kymmenen aikoihin, et ollaanko lähössä sinä päivänä, et huone pitäs olla tyhjä. Mulle sanottiin kyllä, et siivooja alottaa kymmeneltä, mut et voidaan olla 11:sta. Sit se sano jotai ja lähti. Aattelin, et sano vaan jotain, et tulee sit myöhemmin tai jotai… Kun oltiin lähössä ja viemässä avainta toimistoon, siel ei ollukaan ketään ja ovi lukossa. Meiän piti lähtee, joten jätin avaimen siihen oven lukkoon roikkuu… No en nähny mitään henkilökuntaa missään. Sit rupesin miettii, et sanokohan siivoja jotain vaik, et jättäkää avain huoneeseen tai jotain…

 

Oli muuten hassua, kun ekan kerran käytiin sillon viemäs tavarat huoneeseen, niin kun oltiin tulos ulos, ei meinattu saada ovee kiinni. Siin ei ollu ulkopuolella kahvaa, ja se ei menny millään itestään kiinni! Sulkeutu sille hitaasti, et sitä ei saanu millään paiskattuu kiinni! Vähänkö oltiin ulalla ja mietittiin, miten ovi voi olla tollanen!  Siinä yritettiin antaa sille vauhtii vuorotellen! Hahaa! Kunnes selvis, kumpi meistä on enemmän järjen jättiläinen. U. ;D Tajus, et meiän pitää laittaa avain oveen ja vetää se siitä kiinni pitäen! Hahah!

 

Saatoin U:n asemalle, joka olikin mun kotimatkalla. Turistiin siin viel hetki, jolloin U laski kassinsa maahan nojaa yhtä autonrengasta vasten. Siihen se ois jäänytkin, jos en ois kysynyt siltä, et eikö meinaa ottaa kassiaan mukaan, kun oli lähössä! En oo varmaan tavannu toista, joka voi noin unohtaa asioita.  Niin ja sillä oli mun joululahja kuulemma mukana! Sano sen sillon asemalla, kun oltiin menos keskustaan kattoo ilotulituksii. Sano, et se on hotellis, oltiin sillon jo viety tavarat sinne. Sit kun kävelin kotiin aamulla, muistin, et unohti koko lahjan! Mä saan sen ehkä ens jouluna… ;D

 

Kotiin kävellessäni, maanantaina 1.1.2007 (hmmm…  ), aurinko paisto ihanasti. Asfaltti oli kostee yön sateista. Oli ihan kevätpäivätunne! Ihan uskomaton…

 

Kotona perhe oli keittiössä istuskelemassa. Nekin oli vast just tulleet. Eli oisin hyvin voinu nukkuu kotona ihan rauhassa pitkään!  Lapset oli pirteinä leikkimässä ja touhuumassa, mut vanhemmat ei ihan yhtä pirteen näkösiä.  Isä siinä alkokin sohvalla vähän torkkua. ;D

 

Perheen äiti sano, et olivat kattoneet ilotulituksia telkkarista, ja että olivatkin olleet upeet ja suuret!!!! Kestäneet kuulemma 15 minuuttia, joten ei ihme et myöhästyttii. Luulin, et ois ollu vaik puol tuntii. Olivat kuulemma tosi upeet!!!! Tosi näyttävät!!!! Sano vielä kerran…  Juu vähän pänni.

 

Mä söin aamupalaa, ja sit kohta äidin veljet saapuivatkin. Ne oli kans juhlineen näkösiä. Mulla oli viel vähän flunssaa jälellä, joten kun yskäsin, yskä oli sellanen tosi kuivan, pahan kuulonen. Veljet katto ja naureskeli, et sitä on oltu sitten ihan kunnolla juhlimassa! Juu istuin siel metros sillon klo 12! Et ei juu olla.  Muistelivat kai joulua. Hahaa! Olettivat varmaan, et mulla on tapana juhlia siihen malliin.  ;D

 

Sit perhe lähti koko päiväks kyläilee, joten vaik en ois vapaapäivää ottanutkaan, oisin saanu olla ihan rauhas koko päivän.

 

Kun päivällä kävin kiskalla, joku vanhempi nainen käveli vastaan ja toivotti hyvää uutta vuotta. Minä en saanu heti hämmästyksestä sanaa suusta, ja toivottavasti sitten kuuli mun möngerryksen takaisin, vähän jäljessä. En ihan oo viel tottunut, et ihmiset toivottelee niin usein päiviä ventovieraille.

 

Vuoden ensimmäinen päivä meni siis leppoisasti löhöillen. Koneen ääressä…! ;D No kaikki halus varmistaa, et oon selvinny täällä hengissä vuoden vaihteesta, niin mesessä tuli paljon juteltuu kaikkien kanssa.  Nii ja katoin telkkarista leffan! Addams Family.  Ihan uskomatonta, koska en oo tääl kattonu telkkarii paljon mitään, varsinkaan tos vuoden lopussa.

 

Tässä vielä kuva musta Piccadillyllä, joku vartin yli puolen yön, 1.1.2007. =)

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!!!=D

En sitten eilen kerenny mitää kirjottelee, niin kuin luulin. Ja nyt sen verran tulin käymään, että toivotan kaikille oikein mahtavaa, tapahtuma- ja muistorikasta Uutta Vuotta!! Se on uusi vuosi ihan kohta siellä Suomessa. Täällä kahden tunnin päästä… Juu vielä kotona… No kun kaveria saa venata… Kyllä toivottavasti nähään ilotulitukset ulkosalla keskustassa, eikä istuta metrossa… Hui! Se ois kauheeta… No mutta siis

 

Railakasta Uutta Vuotta kaikille!!!!!

Hellouuuuu! Pitkästä aikaa!

Elikkäs torstaihin 26.10. Olin niin menossa jonnekin shoppailee koulun jälkeen, mut en jaksanutkaan sitten. Ja kun olin menossa illal ulos, aattelin, et en mihkään hyvin kerkeekään. No ihan hyvin oisin kerenny… Kaveri kun tuli puoltoista tuntii myöhässä.

 

Eli olin menos syömään RK:n kaa. Sellanen jalkapalloilija, jonka kaa tavattiin baaris ku oltiin E:n kaa juhlimas ekan kerran China Whitessa. Ongin jo kaikki sen tiedot, äidille tääl ojennettavaks, ennen ku äiti asiaa ees kysy. Taas oli tälläki kaverilla ihmettelemistä, millast tutkimusta teen… ;D

 

RK oli myöhäs, kun oli tulos harkoista jostain kauempaa, ja oli hirmu ruuhkat. Tuli siis omalla autolla. Porshella… No jalkapalloilija kun on, niin oliko toi ylläri. Tiiättekö muuten kuin vaikeeta on nousta ulos Porshesta korkkareilla tyylikkään näkösesti…! ;D

 

Siis RK nappas mut kyytiin aseman läheltä, mis sovittiin tapaaminen. Sit mentiin siihen italialaiseen raflaan, mis oltiin E:n kaa, missä palvelu oli huonoa, mut ruoka sentään hyvää. En jaksanu niin myöhään enää miettii muita paikkoja ja thaimaalaista ruokaa ei tehny mieli.

 

Tällä kertaa palvelu oli ok… Ja ruoka kyllä hyvää.

 

Ruoan jälkeen mentiin clubipubiin. Yritin selittää RK:lle millanen paikka se on, mut se on nii vaikee selittää! Ei oo pubi, muttei clubikaan… Se on varmaan suomeks klubi, K:lla… Mut oon tainnu kirjottaa sen aina C:llä… Kuhan huomasin. No oon nyt niin englantilaista, että! ;D

 

Paikassa oli kiva meno, paljon porukkaa. Mut tosi nuorta porukkaa kylläkin. No RK on mua viis vuotta vanhempi, mut mäkin tunsin itteni vanhaks siel. Tai ku istuttiin siin tanssilattian vieres, niin kaikki tanssimas olleet oli ainaki nuorempii. Juteltiinkin, et ihan ku koulutanssiaiset. Sit siel oli yks vanhempi ukko tanssimas jonkun nuoremman tytön kaa, ja siitä meinattiin, et se oli opettaja. Ihmiset oli pukeutunuki ihan jotenki oudosti! =D

 

Mekin mentiin myöhemmin tanssii hetkeks. Mä kyllä en ollu varautunu et ollaan menos viettää sellast iltaa, kun mul oli sellanen villapaita tai semmonen päällä… Ei ihan tanssilattialle tarkotettu paituli, mut siinähän se meni. Niin ne oli muutki omalla tavalla oudohkoissa vaatteissa mun mielestä.

 

Kotiin tullessa mentiin sellasta kautta, et luulin meiän olevan toisella tiellä ku oltiin, ja RK kysy sit heti osotetta, ja laitto sen siihen karttalaitteeseen. Niin sillä laitteella on nimikin. Että tarviin sit kartan kotiin päästäkseni… No ei vaiskaan, tiesin heti mutkan jälkeen missä oltiin, oltiin vaan ajettu yks risteys ohi, mistä piti.

 

Tää torstai oli mun siskonpojan synttäripäivä. Yks vuotta tuli täyteen. Sitä veitikkaa on ikävä!

 

Oli muuten tämän perheen äidin nimipäivä! Suomalaisen kalenterin mukaan, kun täällähän ne ei niistä tiiä mitään. Nimipäivistä siis. Sanoin siitä sille edellisiltana, ja oli ihan innoissaan, mut ei sit muistettu koko asiaa enää torstaina. Ja eipä me Suomeskaa sitä niin ihmeesti juhlita. Ainakaa mä en oo tottunu juhlii liiemmin.

 

Perjantaina 27.10. päivä meni lasten kaa, kun tulivat koulusta. Illal suunnistin Cambridgeen. Päätin sinne lähöstä jo edellispäivänä… ;D No ku P (amerikkalainen kaveri, joka asuu Saksassa) sano tulevansa käymään Lontoos, mut ei pystynytkään lähtee niin pitkälle, ettei vaan vahingoskaan myöhästyis seuraavan aamun koneesta. Kun on armeijassa töissä, ja joku johtaja siel, niin eivät voi riskeerata, et hän puuttuis kyydistä. Eli siis mä tiesin kyl aiemmin, et se ei pääsekään tulee Lontooseen, ja pyys mua sinne Cambridgeen, mut aattelin, et en mee, kun joudun ottaa junan, ja en oo tääl menny junan kaa. Äiti tääl autto mua selvittää torstaina mihin mun pitäs mennä et saan otettuu junan oikeeseen paikkaan. Tässähän kotikylässäkin on junaasema metroaseman yhteydes, mut täst ei menny junii sinne suuntaan.

 

Mä olin just lähös metroasemalle, kun P soitti, et niitten lento lähteekin jo yöllä, kun sen eka piti lähtee aamulla. Eli mun pitäs tulla takas niin, et kerkeen vikaan metroon. Junii menee läpi yön, mut metroi ei. Ja ku mun piti eka ottaa metro tois puolel Lontoota. Eli en kerkeis olee siel paikan päällä ku kolme, neljä tuntii… Ja ku matkoihinki menis melkeen puoltoista tuntii, niin ei paljoo järkee. Mut kun olin jo lähös, aattelin et mennään nyt sitten!

 

Ostin junaliput täältä omalta asemalta. Paluulipunkin jo. Sanoin, et tuun yöllä takas. Näil alkaa aamu jo heti puolen yön jälkeen… Koska lippu oli sit vaan samalle päivälle, minkä huomasin metrossa. En mä tajunnu, et siin voi olla aikaraja, ja lipunmyyjä ei kysyny yhtään, mihin kellon aikaan oon tulos. No eihän sil sit välii, jos tuun vikaan metroon, niin pitää tulla ennen puoltayötä. Sekin juolahti mieles, et jos RK ois ollu juhlimas, niin ois voinu illan jälkee heittää mut himaan (asuu suht lähel) tai ainaki keskustaan, mist saisin yöbussin. Molemmil vaihtoehdoil oisin tullu sit puolen yön jälkee. RK sano siis olevansa aina baaris autolla.

 

Yritin päästä Cambridgeen mahollisimman nopeesti, et en ihan samantien joutuis lähtee takas päin. Matkalla kaduin jo koko lähtöä, kun liput makso vajaa £20 ja sit viel metromatkat päälle. Et kallis muutama tuntinen… Ja metro ja metroasemat oli ihan täynnä. Alko ahdistaa, ja meni senki takii enemmän aikaa. King’s Crossin asemal piti jäädä pois ja löytää juna-asema… No hyvin sinne löysin kyllä. Paikka oli ihan täynnä!!! Ei kai kaikki ihmiset vaan oo menos jonnekin perjantai-iltana… Arghh! Koko matka yhtä väentungosta! Olin niin ilonen, et olin jo ostanu lipun kotikylän asemalta, koska en nähny missään ees mitään lipunmyyntiä. Onneks näin pian isot kyltit, mis luki lähtevät junat ja raiteet, mistä ne lähtee. Siispä bongaamaan oikee raide, joka olikin onneks ihan vieressä. Sit menin vaan junaan istuu, kun niin kaikki muutki. En tienny mitä mä lipulla tekisin, kun missään ei näkyny mitään lippukonetta mihin sen ois voinu tunkee, eikä kukaan sitä kysyny.

 

Yritin siis ehtii aiempaan junaan, kun mitä alunperin oli tarkotus, mut matkas meni niin paljon aikaa, et olin nyt siin junas, mihin olinki aikonu aluks. Lähetin just P:lle viestin, et koska juna on peril, et en kerennykään aiemmin. Aattelin, et nyt se joutuu oottaa tosi kauan, kun niitten hotelli ei ollu kävelymatkan päässä, ja sano tulevansa seittämän aikoihin jo. Mun juna olis siel kakskyt vaille kasi. Painoin just viestiin että lähetä, kun junassa kuulutettiin, et ollaan myöhässä kymmenen minuuttia!!! Se viel kaiken lisäks. 

 

Junassa oli niin täyttä, et käytävätki täytty seisovista ihmisistä. Onneks tulin silleen, et pääsin istuu! Yks seisomas ollu nainen puhu kännykkään, ja puhupas sitten suomea! Aattelin, et matkalla vois vaikka puhella sen kaa, mut se oli nii kaukana, et en viittiny alkaa siinä huutelee.

 

Maisemistakaan ei mitään nähny, kun oli jo pimee.

 

Perillä varmistin vieressä istuvalta, et ollaanko oikees paikas. Ei siis ollu kyse pääteasemasta. Vaunus oli sellanen tekstitaulu, mikä näytti osan pysäkkien kohal, mis ollaan, mut nyt se ei sanonu mitään. Ja en nähny pihal missään kylttii aseman nimestä. Meiän myöhästyminen johtu kai siitä, et asemal ei ollu tarpeeks laitureita, ja jouduttiin venaa jonkun toisen junan lähtöö. Eli oltiin niin ku peril, mut seistiin aseman lähel paikoillaan se kymmenen minuuttia! Kyllä huomas, et muutkaan ei ollu kovin innostuneita siel junas, kaikil oli totiset väsyneet naamat.

 

Ulos päästessä löysin onneks P:n nopeesti, se tuli just ulos yhestä kaupasta asemalla. Hyvä et tuli just sillon, etten kävelly ohi! Kerroin jo heti, et oon mahtavalla tuulella. Nälkänen ja uupunut, ärsyyntyny matkasta. Että tervetuloa seuraani! ;D P ei ollukaan oottanu oikeestaan ollenkaan, vaan pelkäs ite olevansa myöhässä. Hyvä niin. Ja sit se sano, et ei sil ookaan kiire, et muutti lennon aamuks. Olin et häh!? Mites noita lentoja muutetaan tollee, ja miks se lento yleensäkään eka aikastu… Kyselee ihminen, joka lentää turistikoneilla ja harvoin… No niil on tietty armeijas omat koneet, mil lentävät. Ja kun on joku isompi nimi siel, voi sopii lentäjän kaa, et jos sittenki lähetään aamulla. Oli sanonu, et täytyy nähä yks tyttö, ja sitä ei voi jättää heitteille yön selkään yksinään. Ja no kerto viel valkosen valheen, et oon muka vikaa viikonloppuu Lontoos. Selvä. Niin ne asiat hoituu.

 

P nappas taksin aseman eestä, ja aattelin, et kuinkakohan kaukana asema sit on keskustasta. Matka ei kestäny kauaa, ja kysyin P:ltä et eiks kävellen pääsis. Ja ois päässy, mut hän ei kuulemma tykkää kävellä. Selvä. Kysyttiin taksikuskilta italialaista raflaa, ja se jätti meiät sillee, et käveltiin jotain joen vartta, rakennusten viertä. Ihan ihmeellisesti rakennuksen taa. Se oli semmonen pimee paikka, et ihan jo epäiltiin et siel ei voi mitää raflaa olla. Mulla oli paksut korot saappaissa, mut joen vieri oli sellasta jotain, ihan ku puusiltaa, lankkuja isoine rakoineen, et oli vaikee kävellä. Kyllähän se paikka sieltä sit avautu ja hienon näkönen paikka oliki.

 

P kysy, haluunko jotain juotavaa ennen ruokaa, ja sanoin et ei ny ennen ruokaa, ja tilasin veden ruoan kaa. P otti kaljan. Mä olin tosiaan väsy, ja amerikkalainen murre oli taas eri kuulosta, niin sai vähän aluks keskittyy kuuntelemiseen. Ja sit oma puhe ei vaan meinannu luistaa ollenkaan. Kun sanoin, et ei kulje puhe, kun väsyttää, P tilas mulle Virtasen. Siis Vodka/Redbull… Muisti viime näkemästä, et juon niitä… Onhan siinä energiajuomaa. ;D

 

Ruoka oli hyvää, mut kaikkee en jaksanu millään syödä, vaik oisin halunnuki. No olihan se taas vähän myöhä syödä, joku puol ysi ehkä.

 

Sit lähettiin kävelee eri kautta sinne, mihin taksi jätti meiät. Ettei mun tarvinu kävellä koroillani enää niitä lautarakoja. Jostain talojen välistä löydettiin tiemme ulos…talojen välistä! Sit ei kumpikaa tietty minne mennä. P oli käyny siel kerran aiemmin, mut ei muistanu, missä olivat olleet. Kävellessä nähtii kivan näkönen clubipubi… Siis kun tääkään ei ollu pubi, mut tääl ei kyl sit ollu minkään näköstä tanssilattiaakaan. Ihan ku kahvila! Sen tyylinenki jotenki. Siel istuskeltiin jonkun aikaa, kunnes alettiin kaipaa sitä musiikkii ja tanssimista. Kysyttiin ulosmennessä pokelta, jos se tietäis kivan baarin. Ja siinä se olikin, vastapäätä!

 

Muutama Virtanen lisää, ja tanssimista koko ajan. Ei mikään ihan kummonen paikka, mut tilaa oli, niin ku ihmisiäkin. Ja hyvää musiikkia. Siks en päässy sieltä tanssimasta pois, kun aina alko joku hyvä biisi,kun oli lähössä.

 

Sit alko tanssiminen väsyttää, ja lähettiin taksilla hotellille. P sano, et matkaan menee 20 minuuttia, mut kyl siihen ainakin puol tuntii meni. Ja £40… Minähän olin taas menos ihan vaan hotelliin. Mut ei sit mentykään. P kysy, onko mulla henkkareita mukana, ja minä olin taas et mitäh!? Niitten pitää kuulemma tarkastaa, et en oo mikään terroristi. Perillä selvis, et ne oli ihan omalla isolla armeijan alueella yötä! Meinattiin sen taksinki kaa eksyy sinne alueelle… Siel oli sit sellasii taloi, mis oli huoneet ku hotellis.

 

Aamulla (lauantai 28.10.), siis muutaman tunnin päästä, piti nousta, ja P soitti taksin. Se makso sit senkin taksin. Eli se makso sen £40 kolme kertaa niihin taksimatkoihin, koska tuli tietty eka kerran sillon yksinään sinne asemalle. Mun matka ei sit tullukaan niin kovin kalliiks, kun sain junalipun hinnal ruoat, juomat, ja taksimatkat.

 

Pääsin asemalle niin, et juna oli just lähössä, ja olin ihan varma, et myöhästyisin sekunnin, ja joutuisin jäämään venaa seuraavaa. Varmistin junan ja laiturin viel äkkii lipunmyynnistä, ku siin ei ollu ketää. Aattelin, et nopeempaa se on, ku alkaa ite ettii kiirees oikeeta laiturii. No asema on niin pieni, et ei kai siel ois ollu ku se yks laituri, jonka molemmin puolin junat sit menee… Mut taas siis oli aivan pimeetä, kun kello oli jotain kuuden paikkeil muistaakseni. Et ei sitä paljoo taas asemal, eikä junas maisemii kateltu. Juna oli paljon nopeempi ku tullessa, ei kait pysähdelly missään. Mä nukuin noin 20 minuuttii. Laitoin kellon soimaan, etten jäis sinne junaan tutimaan. Ei sillee huolta, kun kyseessä olis pääteasema, mut ei ois kiva, kun joku joutuis tulee herättelee.

 

Lippui ei taas kukaan kyselly, mistä olin ilonen, kun mulla oli kerran vanha lippu. Huokasin jo helpotuksesta, kun astuin ulos junasta. Kunnes näin miehet portilla tarkastamas kaikkien liput! Annoin lippuni, ja tarkastaja oli jo päästämäs mua, kun katto päivämäärää ja sano, et mun lippu on vanha. Minä siihen, et ai on vai!  En muka tienny et niis on päivämäärää, et sanoin ostaessa vaan et tuun yöllä takas. Ja enhän mä sitä oikeesti tienny, enkä tullu ajatelleeks. Myöhemmin vast huomasin päivämäärän. Tarkastaja kysy, mistä päin oon. Ja sit sen jälkee oli helppo selittää, et on mun eka kerta junas tääl. Tarkastaja oli tosi tiukan olonen, ja aattelin, et täs sitä nyt ollaan, kunnes sanoki, et mee nyt sitten. Jihei!  Oli mul kuitenki näyttää se illanki lippu, et näki, etten kovin kauaa kerenny siel paikan pääl olee. Ja kai se säälikin vähän, kun voin kuvitella, kuin nuutuneelta näytin, kun en ollu paljoo nukkunu.

 

Kotona olin puol ysi aamulla. Söin vähän ja aattelin mennä sit heti nukkumaan. Mä pääsin loppujen lopuks nukkuu viideltä iltapäivällä. Mä jäin kattelee jotai netis, kirjottaa sähköpostivastausta ja sit puhuin E:n ja äitin kaa. Ja tajusin vaa yhtäkkii, et kello oli jo viis. Nukuin kasiin, laitoin ihan kellon soimaan. Halusin viel kerkee tekee jotain. Syöminen oli siltä päivältä vaan muroja ja leipää, jotain pientä. En vaa jaksanu miettii ruokaa, ja eipä kyl ollu niin nälkäkään, väsy vaan. Sit menin kaheltatoista yöllä ihan kunnol nukkuu. Onneks oli se kellojen siirto, niin sain tunnin enempi aikaa nukkuu.

 

Sunnuntaina 29.10. mentiin aamulla kirkkoon lasten kaa. Iltapäivällä oltiin ulkona pyöräilemässä, talon eessä.

 

Illal oli Daruden keikka tääl Ealingis!! Bongasin mainoksen koulumatkal yks päivä. Ja koko clubin sillee! Oon ennenki menny siit monta kertaa ohi, mut ei oo osunu silmään. Eli tääl Ealingiski on kai jotai menoo nuorille viikonloppusin!

 

Oltiin sovittu RK kaa, et mennään kattoo tää keikka, kun sanoin, et ois kiva mennä kattoo jo vaan siks, kun ovat Suomesta. RK ei ite pelaa peleissä täl hetkel, kun sil on tehty joku leikkaus polveen (Kaikilla jalkapalloilijoilla! Mun lapset ei ala pelaa potkupalloa! Tai jääkiekkoa! Niil ei oo hampaita ja naama menee muutenki lommoille! ;D ), ja luulikin, et sil on sit vapaa. Mut sen piti mennä niitten matsiin kattoo kuitenkin. Matsi oli jossain kaukana, ja RK oli tääl ysin jälkeen. Raflan mainokses siis oli, et Darude ja klo 8pm. Eli mietin kovin, et mihin kellonaikaan meinaavat esiintyä, et kasi on luultavasti ovien aukeemisaika, mut entä jos alottavatki jo sillon. Kun oli sunnuntai, hassu päivä.

 

RK oli väsyny, kun oli ollu siel matsis ja sen takii ajanu pitkän matkan edestakas. Ku kävin vessas, kysyin siellä työskentelevältä naiselta, tietääkö monelta alkavat esiintyy, ja monelta baari menee kii. Klo keskiyöllä alkaa luultavasti esiintyminen, ja baari menee kii kolmen aikoihin. Selvä!

 

Yheltätoista jälkeen RK halus lähtee kotiin, kun oli niin väsynyt. Siis ehdotti et jos mentäis, ja mä sanoin, etmul ois ok, jos se menee, mut mä haluun kuitenki nähä esiintyjän. Sovittiin, et se menee ulos käppäilee, ja jos siitä piristyy, niin tulee takas, jos ei, menee nukkuu.

 

Siinä sit istuskelin semmosen puolisen tuntii. Joku puolalainen ukko tuli juttelee jotain, ja en saanu mitään selvää!! Ja sit se vaan tapitti mua. Tosi ärsyttävä! Sama, kun mun luokal on se puolalainen tyttö, josta en meinaa kovin hyvin aina ymmärtää. Siis se ei tuijottele! 😀 Jotain sit selvis, et voin liittyy niitten pöytään ja olin, et ei kiitos. Sit löysin viereltäni sohvalta rannekorun! Toinen baarista bongattu täällä!

 

Kun Darude alko soittaa, menin tanssii. Oli vähän orpo olo yksinään, ja viel trancea koko ajan. Darude näytti koko ajan yleisölle jotai, siis otti huomioon sillee, ja oli musassa mukana. Ja sit ihan ku se ois näyttäny just mulle jotain. Ihan sama kelle, mut siin sit aattelin, et meen jutskaa sen kaa heti, et pääsen sit mahollisimman pian nukkuu.

 

Pleksin eessä, joka oli yleisön ja Daruden välis, oli porukkaa tanssimas ja ottamas kuvii, ja pyytämäs nimmareita. Mä ojensin mun kännykän, mihin kirjotin moikka. Kun ei se puhuu kuitenkaa sielt pystyny. Kirjotti mulle, et heipähei. Sit laitoin, et tulin Suomesta asti kattoo sitä. Ja et vitsi, vitsi, ja voiko saada yhteiskuvan. Se näytti ranteesta niin ku kelloo, et tunnin päästä. No pitihän mun sit jäädä sitä oottelee. Kun olin jo niin kauan oottanu.

 

Keikan jälkeen menin otattaa sen kuvan, joku turvamies otti sen, ja pitihän nyt nimmarikin pyytää. Muuta en sit kerennykään juttelee, kun joku jo rynni kameroineen yhteiskuvaan sen kaa. Että tota puolta minuuttia varten olin tanssinu kaks ja puol tuntii trancea!! Ei ku kyl mul oli tosi hauskaa!

 

Ihmettelin koko illan, kun monella baarimikolla ja turvamiehellä oli tikkukaramellit suussa. Mietin et söikö ne niit korvikkeena, jos eivät saaneet polttaa! Ihan ihmeen näköstä… Ulos mennessä ovella oli sit yks tyyppi jakamas kaikil asiakkaillekin tikkarit! Oliko joku baarin oma tapa!?

 

Kotona olin kolmen aikaan yöllä. Ekan kerran kävelin tääl yksin yön selässä. No kun oli su-ma välinen yö, ei ollu ketään ees liikkeel.

 

Täs sit viel pitkän tanssimisen jälkeinen valokuva Daruden kaa.

L:n syntymäpäiväjuhlat!

Tänään siis vietettiin L:n synttärijuhlia!  Aamulla heräsin huonosti nukutun yön jälkeen vähän väsyneenä.  Heräsin yöllä jonkun kerran ja sit viel aamulla puol seittämältä, kun A oli hereillä ja kävi vessassa ja piti siinä samalla tietenkin elämää.

 

Aamupala ja kylvetys tytöille, ja sitten valitsin heille mekot puettaviksi. Voi kun on kiva pukee pieniä tyttöjä. D on nyt viikollaki, aina ku tytöt tulee koulusta, laittanu niille hameet päälle. Sen mielestä ne on liian paljon poikamaisesti housuissa.  Housut nyt vaan on käytännöllisempiä, varsinki nyt ku on jo viileempää, ja sit ku tytöt, varsinki L, koheltaa niin, et niil on aina polvet auki.  Sit laitettiin molempien tyttöjen hiukset.

 

Sen jälkeen alkokin mun kunnon urakka… Lahjojen paketointi. Siis niitten lahjojen, joita kaikki lapset sais sit itelleen. Piilotettiin lahjat eteiseen, ja lapset sai yksitellen tulla ettii oman lahjansa. Ja sit yks paketti, palapeli, jonka paketoin eka lahjapaperiin, ja sit monta kerrosta sanomalehteä, ja joka väliin yks tikkari. Lapset istu ringissä, ja musiikki soi. Kun musiikki lakkas, se jolla paketti oli sil hetkel, sai avata yhen kerroksen, ja löysi tikkarin, ja vika sit palapelin. Oli siinä paketoimista, pahempaa ku jouluisin!

 

Sit alko vieraita tulee, kahentoista jälkeen, kahelta suurin osa. Mä laitoin uudet polvihousuni jalkaan! Kiva kun oli jotain uutta päällepantavaa.

 

D oli kans töissä tänään, ja se teki kaikki ruuat. Mä olin syöny aamupalan, ja leivän päivemmällä, ja nälkä jo kurnikin, kun saatiin alotettuu ruokailu varmaa joskus kolmen aikoihin. Oli riisiä, perunasalaattia, makaroonilaatinkon tapasta, kanaa ja lihaa. Olin niin nälkänen, et lastasin vaan kaikkee mahollista lautasen täyteen. Ja puolesvälis syömistä huomasin, et olinkin ottanu aivan liikaa… Kun viel piti jaksaa kaikki herkut päälle. Eli keksejä, murokakkusia, suklaakakkua… Oli maha hiukkasen pömpöllään, kun aina otti jotain suuhunsa pöydän ohi kävellessään…  Ja kun mieles oli, et nyt saa herkutella, kun on juhlat, et sit taas eletään teveellisellä ruualla jatkossa…

 

Kun kakku oli pöydässä, laulettiin L:lle paljon onnea. Sit kaikki oli jo taputtamas, ja L puhaltamas kynttilöitä, kun äiti sano et ei viel, ja sytytti yhen kynttilän, minkä L ehti jo puhaltaa sammuksiin. Sit laulettiin se, et kuin vanha oot, ja vanhemmat naureskeli, et eikö jo saada kakkua. Sit kun L piti viel laulaa ikänsä ja sit viel laulettiin siunausta L:lle, niin aukuiset oli et häh.  En oo Suomes ikinä törmänny noin pitkään laulujuttuun, ja ei kai ollu muutkaan tääl!

 

Kaikki meni tosi hyvin, ja hauskaa oli. Vieraat lähti viiden jälkeen, ja L oli jo varmaan aika väsy, koska alko valittamisen vähän joka asiasta. Kuuden aikoihin sit lapset kylpyyn ja äiti luki niil iltasadun.

 

Sit mä lähin puolen tunnin kävelylle, kun maha tuntu niiiiiin isolta!

 

En tiiä, aionko sittenkään ajaa autoo tääl. Koska tääl tarvii aina erikseen vakuutuksen, jos ajaa autoo. Se on kuulemma kallis, ja kun sanoin aiemmin, et on hyvää liikuntaa kävelyttää lapset rattais kouluun, äiti harkitsi, et ehkä ei hankita mulle koko vakuutusta. Sadepäivinä voidaan kuulemma ottaa taksi.  Tuleepa sillekin hintaa. Vai eikö tääl muka tosiaan sadakaan niin usein…!  Se vaan sit harmittaa, et jos en saa ollenkaa koittaa autol ajoo tääl toispuoleises liikentees. No jos ottais sen vakuutuksen vaik kuukaudeks… Jos en aja tääl ollenkaa, oon ollu yheksän kuukautta ajamatta kun palaan kotiin, ja sit onki kiva hypätä rattiin Suomes sen jälkee…!  Kai se on ku pyöräl ajo, et muistuu hetkes mieleen.

Farmilla synttäreillä

Lauantaina 9.9. olin töissä siis. Mentiin perheen kaa sellaselle farmille viettämään yhden perhetuttujen pojan synttäreitä. Oli tosi kiva paikka. Pohjois-Lontoossa. Se on siis avoinna kaikille, ja siel on eläimiä ja päästiin traktorin kyytiin. Tai siis traktori veti sellasta isoa kärryä/perävaunua, mihin mahtu iso ryhmä kerrallaan istuu.

 

Siellä oli lampaita, sikoja, pikkuporoja ja marsuja. Katottiin lampaiden kilpajuoksuakin. En vaan ymmärrä, miten ne sai lampaat juoksemaan… Sellasta aidattua rinkiä.

 

Sit mentiin sisälle mis oli synttäriateria lapsille. Ihan mielettömän iso sellanen… Leipää, juustoa, jogurtti, trippimehu, rusinoita, jotain lihapullamaisia kaks, ja pieni sipsipussi! Jälkiruuaks kakkua ja vielä iso jäätelö! Ihan uskomaton ateria! Mä oisin tullu siitä täyteen.

 

L sai ilmapallon, ja äiti sito sen hänen ranteeseensa, mut ulkona pallo kuitenkin irtos kädestä. Ja voi sitä huutoa, kun pallo leijaili taivaalle… Käytiin siinä vessassa ja juteltiin kaikesta muustakin, mut aina kun tuli hiljasta, L alotti itkun "My balloon!!!!" Siis se pysty hyvin tekee välis jotain muuta ihan ilosesti, mut yhtäkkii taas tekemisen loputtua muisti asian!

 

Oltiin menos suoraan kotiin, mut kun lähettiin kurvaa farmin pihalta, vanhemmat kysy, et haluunko jo kotiin, vai voidaanko poiketa heidän ystäväperheensä luona, joka oli myös synttäreillä. Tottakai mulle sopi koukkaus.

 

Siellä mäkin sain nälkääni jotain naposteltavaa, niin mikäs siinä oli istuessa!  Kun synttäreil ei siis ollu mitään vanhemmille, paitsi kakkuu saatiin maistaa. Siel oli kahta erilaista, niin valitsin tietty sen äklömmän makeen… Aattelin koittaa jotain uutta, kun toinen oli "vaan" sulkaakakku. Mut äiti kyl sano et seki oli ollu äklömakee. Mut et se siitä ilosta sitten…

 

Kotiin tultiin niin myöhään, et lapset vaan petiin suoraan.

Vielä viikosta viihteellä…

Elikkäs olen torstaissa…

 

Aamusta viel sen verran, et vaik mul oli vapaa, menin äidin ja D:n kanssa molempien tyttöjen koululle, et opettajat näkee meiät. Tietävät kuka tuo ja hakee.

 

Sit takas iltapäivään… Kun palattiin R:n kaa sieltä toripaikalta kotiin, alettiin laittaa iltaa varten. Vika ilta kaverin kaa. Päätettiin suunnata TigerTigeriin. Kun päästiin keskustaan, päädyttiinkin sitten ensin Chinawhiteen… No kun siinä oli yks nainen ja kolme miestä menossa sisälle, ja sinne ei miehet pääse ilman seuraa. Jänniä sääntöjä joo… Eli mentiin sisälle, oltiin sie viis minuuttia, ja Tigeriin.

 

TigerTigerin pääpymaksu oli lompakkoystävällisempi, £5. Oltiin kuultu et siel on neljä, tai viis eri kerrosta, jotka kaikki on eri tyylisiä. Että on joku iso paikka kuulemma… No oli ihan kiva paikka, mutta "kerrokset" tarkotti vaan huoneita vähän eri tasoissa. Oikeestaan oli vaan kaks/kolme eri kerrosta… Ja disco puoli, mis me ois vietetty aikaamme, oli aika tyhjillään, vaik muual oliki porukkaa. Eli päädyttiin menee takas ChinaWhiteen. Tekstailtiin sen sisäänheittäjän kaa, joka viimeks vei meiät sisälle, mut mentiin kadulla jotenki ristiin, ja ei nähty koko jätkää ennen ku sisäl. Mut siis päästiin sisälle sit ihan hyvin. Oltiin ulkopuolel palloilemas, ja sanoin et voidaan vaan kävellä sisälle, koska oltiin siellä jo aiemmin, mut R väitti et ei onnistu. No sit tuli uudet kaks herraa, jotka ei päässy sisälle kun daamit puuttu. Eli hyödyttiin asiasta molemmin puolin, kun mentiin sisäl yhessä. Kello oli yli kakstoista, ja naisetki joutuu maksaa sen jälkeen. Kelasin viel sitä, kun oltiin oltu jo sisäl samana iltana, et eikö kuuluis päästä sisäl maksamatta.  Ennen ku ehin asiaa kysyy, yks nainen lipunmyynnissä sano muistavansa mun takin, et voidaan vaan mennä sisälle.

 

Ilta meni mukavasti muuten, paitsi et yks vartijahemmo, vai mikä olikaan, kävi mun hermoille… Kun seistiin sillon aulassa, kun tultiin ihan ekan kerran sisään niitten kolmen miehen ja naisen kaa, niin tuli töykeesti sanoo, et siirtykää muualle. Sit olin myöhemmin yöllä seisomas vessojen ulkopuolella, niin tuli taas sanoo et siirry muualle. Ja kolmas kerta, kun valomerkki oli tullu. Olin menos ettii kaverii huoneesta, jos oli viel porukkaa, ja sano työntäen että ulos päin. Kun sanoin et mun takki on viel narikas, niin sano samalla töykeellä, töykeemmällä jos mahdollista, äänellä, et ota se sit sielt nyt. HÄ! Voisihan sitä olla ystävällinenkin… Ja kun en ollu mikään känninen, joka ei kuullu tai ymmärtäny, tottelin kiltisti.

 

Kun baari sulkeutui, mentiin jatkobileisiin yhen poken ja sen kavereiden kanssa. R oli istunu sen poken kaa koko illan, kun täl oli ollu vapaa ilta, oli vaan tullu viettää sitä sinne baariin mis on töissä. Luulis et ei vapaa-aikana haluu nähä samoi naamoi…

 

Eli päädyttiin johki baariin, mikä oli vaan yks tanssilattia ja se siinä. Lähettiin samantien yhteen ruokapaikkaan. Siellä toinen poken kavereista tyrkkäs mulle käyntikorttinsa lähtiessään, et jos haluun tulla viettää iltaa ChinaWhiteen, niin soittaa vaan hälle. Selvis sitten jälkeen päin, että kyse oli paikan omistajan pojasta. Ja poken toinenkin kaveri oli omistajan poika. Se oli huvittavaa, koska kun torstaina oltiin lähössä ulos illal, perheen vanhemmat oli keittiössä, ja kysyivät mihin ollaan menos ja missä paikois ollaan käyty. Ollaan kuulemma eksytty ihan näihin kuuluisimpiin menomestoihin. Moni kuulemma antais vaikka toisen kätensä, et pääsis ChinaWhiten vieraslistalle. Ja me vaan purjehdittiin sisälle… Ja siel käy kuulemma paljon julkkiksiakin… No en ketään tunnistanu… Ihme et viihtyvät, kun on niin pieni paikka. Siis kyl niil on varmaa jotku omat tilat, mut viihtyvät kuulemma "tavallisellakin" puolella. Ja se homobaari johon sunnuntaina eksyttiin, on kuulemma kans suosittu paikka… Et aika tuurilla ollaan noi mestat kierretty! Niin ja nyt on sit useempikin puhelinnumero, jos haluu ChinaWhiteen käymään… Ihan omistajan pojankin!!

 

Syömästä lähettiin kotia kohti, yöbussilla.

 

Perjantai-aamulla uni maitti niin, et sit R:n pitikin alkaa pakkailee, ja kolmen aikaan lähettiin tuubiasemalle. Kyyneleethän siinä tuli silmiin, kun oli ollu niin tosi kivaa, ja tiesi, et nähään joskus todella pitkän ajan päästä vast… Aamun olin siis pyytäny vapaaks, ja illan työskentelin normaalisti, ja D jopa anto mun kylvettää lapset yksin!

 

Laitan viel jotain kuvia viikolta.

Jatkoa, viikko kaverin kanssa =0)

Eli oltiin sit jatkopaikan ovella vielä kun kello oli varmaan jo melkeen neljä, ja aateltiin lähtee ekalla metrolla puol kuus. Et ei jaksa mennä niillä busseilla, vie kauemmin ja kun pitää viel vaihtaakin jossain.

 

Sisäänheittäjä mies piti meille sit seuraa, kun mentiin Subwayhin istuskelee ja tappaa aikaa. Sit mentiin metroaseman ovelle puol kuus ja siin oli joitain muitakin odottelemas. Ei vaan ovet auennu… Mun oli pakko täs vaihees ottaa mun korkokengät jalasta, niin kauheet kivut mulla oli. Ei siis ollu rakkoja, eikä kengät hiertäny mitenkään, mut oli vaan jalat niin tulessa…  Tuli sitten käveltyy Lontoon kaduilla paljain jaloin!! Siis kun en kävelis Helsinginkään kaduilla niin! Olin ihan varma, et saan jonkun lasinsirun jalkaani, mut kadut oli tosi siistissä kunnossa!! Pääsin ihan kotiin asti ehjin jaloin!

 

No mentiin sitte takas subwayhin syömään, kun R oli kylmissään. Aateltiin metron ovet aukee sit varmaan kuudelta.

 

Kuuden jälkeen oltiin takas asemal, ja ihmisii oli tullu lisää, mut ovet oli yhä kiinni… Ootettiin puol seittämään, eikä mitään tapahtunu vieläkään! No sitten ystävämme sisäänheittäjä kysy et miks ei mentykään bussilla, ja sanottiin et ois voinu mennä, jos ois tienny et ei päästä tuubilla (meiän metro-sana…) viel pitkään aikaan, mut aateltiin vaan et menee niin kauan matkustamiseen kun joutuu vaihtaa bussii. Ja sitten ystävämme kertoi, että Ealingiin menee yöbussi suoraan, läpi yön, kestää noin puol tuntii. Oltiin et häh! Et ei voi olla, kun ei metromieskään osannu siit kertoo. Oltais oltu kotona niin paljon aiemmin!!!

 

Sitten asemaa vastapäätä olevaan mäkkiin istumaan. Ja seittämän aikaan nähtiin, et ovet oli avautunu. Juoksua alas asemalle. Ja sitten sisällä kyltissä luki, että seuraava tuubi Ealingin asemalle lähtee puolen tunnin päästä!!!  Ja taas istuttiin. Siinä oli joku mies vieressä istumassa ja aika meni sit sen kaa rupatellessa Lontoon yökerhoista ym. Se suositteli paikkaa TigerTiger, ja aateltiin et siel pitää mennä käymään.

 

Kotiin lampsittiin klo 9am… (sunnuntai 3.9.) Niin kuin ajattelin, mummo oli keittiön sohvalla lukemassa sanomalehteä. Minä tulin kengät kädessä sisälle ja toivotin hyvää huomenta. Mummo kysy että oltiinko oltu koko yö ostoksilla, kun meiän piti sillon lauantaina päivällä mennä sinne ostoskeskukseen ja sanoin mummol siit, et ollaan kai menos sinne. Ja sit mummo ja vaari lähtiki koko illaks jonnekin, ennen ku me lähettiin minnekään. Oli niin kun kai vitsikäs… Selitettiin ihan avoimesti reissustamme ja siitä kuinka ei tiietty suoraan tulevasta yöbussista ja siitä et eka metro meni vast seiskalta. Mummo ei tuntunu olevan moksiskaan. Hyvä siis.

 

Sit nukkumaan auringon jo paistaessa… Verhot vaan kiinni.

 

Herätyskello soi yhen yhen, tai kahen aikoihin, et ei menis päivä ihan hukkaan. Päätettiin lähtee keskustaan johki Espanja Festivaaleille tai johki, mistä oltiin kuultu juttuu. Kerettiin keskustaan vasta kuudeks, kun oltiin vähän rätti puhki poikki… Niin et valmistautuminen lähtöön kesti tovin. Ilma oli tosi hieno ja lämmin!

 

Netistä olin lukenu et paikalla on paljon hiekkaa, ja paikan päällä tajusin (osittain…) mistä oli kyse. Eli oli niinku hiekkalaatikoita pitkin katua. Yks iso katu oli siis suljettu tapahtumalle. Siel oli lapsii leikkimäs ja aurinkotuolejakin… Niin kuin Espanjassa? Mut sit nähtiin tosi iso aidattu hiekka-alue, jota ihmiset ympäröi, ja ei tosiaankaan tajuttu mikä oli idea. Ei jääty odottelee, et tapahtuuks siel jotain myöhemmin… Ja sit uuli puhalsi sitä hiekkaa silmiin, mikä oli tosi ikävää, kun oli piilarit. Ihmisiä oli paljon ja musiikkia ja erilaisia tanssijoita ja näytöksiä ja telttoja.

 

Lopulta päädyttiin yhteen pubiin yksille. Aateltiin et mennään viel sen jälkeen kiertelee, tapahtuma kun kesti kasiin asti. No ei menty… Vähän aikaa pöydässä kahestaan rupattelun jälkeen kolmen miehen amerikkalais-porukka kysy voiko liittyy seuraan ja alkoivat vaan kantaa kaikille lisää juotavaa… Siinä aika hurahti niin, että vaihdettiin kohta viereiseen baariin, josta viereiseen ruokapaikkaan, josta läheiseen homobaariin. Ei taidettu tajuu kyseessä olevan homobaari ennen ku mentiin sisään. Paikassa soi joku ihan ihme musiikki, mitä ei pystyny tanssii, vaik oltiin tanssimaan tultu. Välillä tunnistin jotain rokin tapasta, mut suurimmaks osaks jotain ihan outoa…

 

Lähettiin aika pian, ja nyt sit mentiin ekan kerran yöbussilla kotiin. Oli tosi kätevää ja nopeeta! Kun ois aiemmin tietty… Ja kotona oltiin kolmen aikoihin. Vähän huoletti, et kun piti aamulla nousta seittämän aikaa, kunnes tajusin, et hei, perhehän on lomalla ja tulee vasta illalla, ja siivoomisen voi tehä mihin aikaan vaan.

 

Heräsin (maanantaina 4.9.) ku D oli hereil, ja sanoin et jos voin nukkuu kymmeneen asti ja sit teen imuroimisen. En enää saanu nukuttuu kunnol ja nousin aiemmin. Imuroimisen jälkeen, kun R:kin pääs ylös sängystä, mentiin D:n kaa kolmisteen hakee L:n rasvaresepti apteekista, et D näkee missä lääkäri ja apteekki on. Matkalla jotkut jätkät huuteli jotain autosta, yrittivät kysyy jotain tietä tai jotain, ja D huus takas, et te haluutte vaan tutustuu näihin tyttöihin, tarkottaen mua ja R:ää! Meiän oma ihan äiti täällä!  Meitä nauratti jo senkin takii, et koko meiän kolmen porukka näytti NIIN väsyneeltä että…

 

Sit D meni kotiin ja me jäätiin R:n kaa shoppailee Ealingin kauppoihin. Menin myös kyselee eri paikoist englantilaista sim-korttia, mihin saa ladata aina lisää rahaa, mut kaikkial makso £20 se pelkkä kortti. T-mobilen omast liikkeest sais halvemmal, mut kun en tiiä missä niit on. No nyt D on kyl luvannu tuoda mulle sen kortin sieltä jostain, mistä ite omansa osti, kun siel se makso vaan £2,5.

 

Kun tultiin kotiin, perhe oli just tullu. Lapset söi ja menikin sit jo nukkuu. Tuntu eka hassulta nähä lapset. Vaik oltiin oltu vaan kolme päivää erossa, niin ihan ku oisivat kasvaneet siinä ajassa tai jotain!. Perheen äiti sano et ne oli kyselly koko ajan mun perään ja ikävöineet.  Ja huomasin, et mäkin olin ikävöiny niitä. Jännä et niin lyhyes ajas. Mut ei kai se niin ihme, kun sitä ennen oon nähny ne päivittäin kahen kuukauden ajan.

 

Illal mä oisin ollu viel valmis lähtee johki ulos, koska mähän en oo missään käyny kahteen kuukauteen, mut R oli väsy, joten oltiin vaan kotona ja levättiin.

 

Tiistaina 5.9. tein työpäivän, ja oltiin kotosalla koko päivä. L:llä piti olla eka koulupäivä. Puettiin se uusiin kouluvaatteisiin (niillä on omat koulupuvut) ja otettiin valokuvia ja sit ne lähti äidin kanssa koululle (siis kyse on nyt siitä enemmänkin päivähoitopaikasta…). Ei menny kauaa, kun L:n ääni kuulu alakerrasta. Äiti oli kattonu päivän väärin, ja koulu alkaisikin vasta torstaina.

 

Illalla lähettiin täällä lähellä olevaan pubiin. Sieltä toiseen paikkaan, jonka aattelin olevan pubi, mut oliki enemmän clubi. Pieni tanssilattiakin siis. Siel poke kysy papereita. Täällä pienessä paikassa, mut keskustan paikkoihin pääsee noin vaan… En ees tiiä ikärajoja täällä…

 

Kun oli tiistai, paikka ei ollu kovin myöhään auki, eikä meilläkään siis ollu tarkotus olla missään myöhään, kun keskiviikkona shoppaa koko päiväks!

 

Keskiviikkona 6.9. heräsin, kun D tuli kysyy jos haluun ottaa A:sta valokuvia. A:n eka koulupäivä, ja uusissa kouluvaatteissa. Ja sen jälkeen minä takas nukkuu hetkeks. Oli keskiviikko vapaa, et teen sit tulevana lauantaina työpäivän.

 

Herättyämme lähettiin siis Oxford Streetille. Kierreltiin kaupois jonkun verran, ja mäkin innostuin shoppailusta, vaik olin vaan takkia kattomassa. No mähän oon nyt ettiny takkia jo vaikka mistä, ja aattelin et en kai sitä nytkään löydä, kun just viikko sit olin samois putiikeis. Mutta takki jäikin käteen heti ekasta kaupasta! Olin käyny samas liikkees sillon viikko sit, mut en ollu käyny yläkerrassa, mistä tän nyt löysin. Ja luultavasti Lontoon liikkeissä tavara vaihtuu muutenkin nopeemmin. Jee sain takkini!! Ja sit löysin aivan ihanat korvikset ja uudet alusvaatteet kunnon alusvaateliikkeestä… En varmaa oo ikinä maksanu niin paljon alusvaatteista, mut nää oliki sellaset, et en oo ennen nähnykään. Tosi nätit ja erilaiset.

 

Sit mentiin Italialaiseen paikkaan syömään. Oli tosi hyvää ruokaa. Mut palvelu ei ollu niin hyvää. Me oltiin tosi nälissämme sisään mennessä, ja oltiin suunnilleen ainoot syöjät paikassa. Meiät istutettiin pöytään, mut kukaan ei tuonu ruokalistaa! R meni käymään vessassa, ja kun olin tovin istunu yksinäni ja yrittäny saada katsekontaktia henkilökuntaan (tätä naista ei näkyny, joka meille pöydän näytti), yks nainen katto huolestuneena ja viittos et eikö olla tilattu vielä. R tuli vessasta, ja kun siel oli ollu keksejä, niin oli ottanu yhen taskuunsa ja syötiin se puokkiin pahimpaan nälkäämme. Ruoka oli hyvää.

 

Italialaisen ravintolan eessä joku mies tuli kysyy, jos ollaan kiinnostuttu tulee mukaan musavideoitten ym. tekoon. Et hän ottaa valokuvan ja puhelinnumeron ja soittaa kun tarvitaan henkilöitä. R sano et ois antanu tietonsa, jos ois asunu tääl. Mä mietin kans et ois kiva juttu, mut en kuitenkaa viittiny lähtee mukaan. Kun joku tollee kadulla tulee vaan kysyy, niin ei ikinä voi tietää mistä on kyse. Ois seki antanu oman korttinsa, ja ehkä oliki ihan kunnon juttu, mut silti…

 

Sit poikettiin viel muutaman kaupan jälkeen pubin terassille Oxford Streetilla.

 

Torstaina 7.9. oli sit se Lilyn eka koulupäivä. Mun vapaa. Mentiin herättyämme R:n kaa sellaseen markkinapaikkaan puolen tunnin bussimatkan päähän. Sinne, minkä V sillon alussa mulle näytti. Ja minähän tein tällä kertaa sieltä vaikka mitä löytöjä… Sandaalit, aivan ihanan pitkän farkkutakin (molemmat £10), talvitakin (£25)… Et nyt on sit takkeja!!!! Aattelin et oon siel vaan laukkuu kattomas, kun siel niit oli halvalla, mut en löytäny yhtäkään mieluisaa. Ja meni hermot niitten feikkilaukkujen kaa… Muka jotain merkkii…

 

Mentiin shoppailun jälkeen syömään fish & chips paikkaan, jossa ateria oli tosi hyvä, vaik oon kuullu et se on aika mautonta ruokaa. Kala oli kuorrutettu, niin maistu tosi hyvältä. Mun eka fish & chips-ateria!

 

Nyt on aika mennä hakee A koulusta, joten moro vaan taas!

Viikko kaverin kanssa =0D

Eli perjantaina 1.9. R tuli tänne! Torstaina olin jankannu D:lle et mä hoidan lapset aamulla, et jos hän hoitaa ne sit illalla. No D oli kuitenkin hereillä mua aiemmin ja oli laittanu lasten aamiaisen jo valmiiks ja autto koko aamun… Ihana ihminen.

 

Sit menin R:ää vastaan metroasemalle varmaa joskus noin 11. Oli ihan uskomatonta nähä taas!! Ja murehdin jo et voi kun viikko tulee menee nopeesti. Kotiin tullessa R anto työille Lauantai-pussit ja vanhemmille Fazerin kaks eri makusta suklaalevyä. Sit kohta perhe jo lähtikin lomamatkalleen. Me mentiin R:n kaa ostaa syötävää kaupasta ja R näki siinä vähän Ealingia. Sit yritettiin nukkuu kotona jonkun aikaa, mut mä en ainakaan saanu kunnol unta ku ootin vaa iltaa. Bailaa yli kahen kuukauden jälkeen!!! Valmistauduttiin ja meil oli molemmil farkkuminihameet ja saappaat, ja aattelin et mitäköhän mummo ja vaari aattelee nähdessään meiät, kun meiän piti mennä sanoo niil et lähetään. Kun oltiin vähän eri näkösii ku mitä yleensä normaalisti kotona… Ja ne ei ollu viel ees nähny R:ää aiemmin… Ne oli just keittiös ja nopeet esittelyt ja ulos… Ihmettelin ettei perheen äitikään sanonu muuta ku olkaa varovaisii ku sanoin et mennään juhlii. Mummo ei tainnu sanoo sen vertaa… En muista. Muuta kuin et R sano et mummom kädenpuristus oli ollu veltto… Ihme kun kyseessä on lääkäri.

 

Eka suunnattiin yhteen thaimaalaiseen ruokapaikkaan tääl Ealingissa. Ruoka oli tosi hyvää.  Sit metroasemalle ja keskustaan. Huomasin vast portista mennessäni et mul ei oo matkakortissa tarpeeks rahaa takastulomatkaan. Ealingin asemalla oli viel kassa auki, ja toivoin sit vaan et ois keskustaski. No ei ollu… Yks mies siin porteil oli töissä ja menin siltä kysyy et enkö voi enää ladata korttiini, ja sano et en. Ja kysy et koska ollaan menos takas, et vika metro menee noin tunnin päästä ja sit vasta aamulla puol kuus. Vai puol viis… No kuitenkin. Sit kysyin et meneekö bussei yöllä ja mies oli ihana kun soitti jonnekin ja otti asiasta selvää. Yhellä bussilla pääsee puoleenväliin matkaa ja toisella kotiin. Sit ku tuli juttuu et mennään bailaa ja et ei oikeen tiietä paikkoja, mies tuli ihan ulos asti näyttää missä suunnassa jotku baarit on. Lähettiin sit käppäilee Piccadillylle päin. Kun nähtiin eka baari, niin joku pukumies jo tulikin kysyy, et halutaanko mennä sisälle, päästäis jonon ohi ja ilmatteeks. Joo tottakai mentiin. Siinä oli muutamakin mies samas porukas ja ne oli ranskalaisia… Tää yks mies anto käyntikorttinsa mulle kun kuuli et mä asun täällä. Sano et jos haluu paikan, ChinaWhite nimeltään, vieraslistalle myöhemmin, niin voin soittaa tai tekstaa vaan hänelle, niin asia hoituu. Saattoivat meiät sisään ja sit mies näytti et mis on mitäki ja sano et tulee ite yhen jälkeen ja hänel on pöytä yhes huonees ja sinne voi tulla juomaan ilmasta juomaa jos näkee hänet siellä. Olin varmaan koko ajan tosi pöllähtäneen näkönen… Mikäs tämä mies on, mihin ollaan menos, miks se menee johki ulos nyt välillä! Lähettiin kiertää paikkaa. Ja siinä ei sit ollukaan paljoo kierrettävää… Pieni huone, ja toinen vielä pienempi huone… Ihmisiä ihan mielettömästi, joten liikkuminen ja tanssiminen oli aika ahdistavaa. Tilattin drinkit ja kun niitä sai jonottaa tovin, päätettiin et otetaan kahet samalla kerralla. Ja lasku oli kahesta drinkistä £17!! Eli euroissa noin 25€!! Oltiinko eksytty vähän kalliiseen paikkaan!!  Siinä sit tuli mieleen, et mitä sisäänpääsy oiskaan maksanu. Ihmeteltiin miten voi olla niin kallis mesta kun on niin pienikin. No sit mentiin vessaan ja siellähän se selvis. ;D No ei, mut vessat oli tosi hienot ja tilavat. Tosi kivasti sisustettu. Ei esim. ollu lavuaareja vaan tilalla oli kiviä joihin vesi valu hanasta käsiä pestessä. Ja oli meikkejä käytettäväks, mikä oli hyvä, kun mulla oli niin pieni laukku mukana et ei ollu puuteri mahtunu matkaan. Ja karkkeja tarjolla. Ja nainen palvelemas, ja tippikuppi sit tietty kans.

 

Sit yks porukka kutsu meiät toisel tanssipuolel niitten pöytään istuu ja siel saatiin jotain juotavaa, mikä oli ihan kiva niitten hintojen jälkeen. Pöydässä sattu olee myös yks suomalainen mies! On tääl pankis töissä. Oli hassuu tavata joku suomalainen tääl.

 

Myöhemmin, noin kolmen aikaan, eli pari tuntii myöhässä, tavattii se mies joka toi meiät sisään. Mentiin niitten pöytään hetkeks, mut sit kohta kello oliki vaille neljä ja paikka meni kiinni.

 

Siitä lähettiin sen suomalaisen ja yhen sen tutun venäläisen kaverin kaa ettii ruokapaikkaa. Oltiin eka menos R:n kaa bussil kotiin, mut kun nää jätkät halus välttämättä lähtee viel johki syömään, niin luvattiin lähtee mukaan jos saadaan sit taksikyyti kotiin. Ja tehtiin kyl selväks et asutaan kaukana.  Meni kauan ennen ku löydettiin mitään paikkaa, ja mun jalat rupes väsyy uusissa saappaissa kaikesta siitä kävelystä. No syömisen jälkeen venäläinen pysäytti jonkun auton, ja saatiin kyyti kotiin. Miehet halus välttämättä jäädä kans Ealingis kyydistä ja saattaa meiät kotiin… Kai se venäläinen oli niin kiinnostunu R:stä, vaik R teki kyllä ihan selväks et hän ei oo kiinnostunu. Mentiin viel 24h ruokakaupan kautta ja sit käveltiin kotikadulle. Siinä kadunkulmassa viel jäätiin juttelee, ja joku naapuritalon nainen tulikin sanoo, ihan ystävällisesti kyllä, et voitaisko olla hiljempaa. No ei sitä tarvii kovin kovaa puhuu, kun ikkunois on vaa yhet lasit, niin kaikki kuuluu läpi meiänki talos. Sit vaan rupesin miettii et oliko mummo ja vaarikin kuullu… Kello oli varmaan jotain puol seiska kun päästiin petiin…

 

Lauantaina 2.9. herättiin joskus iltapäiväl ja aateltii et lähetään ostoskeskukseen, mut loppujen lopuks oltii niin väsyneitä, et ei mentykää mihkään. Illal lähettiin sit taas keskustaan. Taas joku toinen mies yritti saada meiät ChinaWhiteen ja tarjos omaa käyntikorttiaan, mut ei haluttu sinne kun se oli nyt sit jo nähty. Eli nää ukot on sisäänheittäjiä… Tekevät hommaa työkseen… Just. No sit alettiin vähän ettimällä ettii, jos joku vois "heittää" meiät johki toiseen baariin…  Kohta tulikin uus ukko, joka lupas meiät jonon ohi Cafe De Parisiin. Sinne jouduttais maksaa £10, mut muut joutuu maksaa £15. Jono oli tosi pitkä, joten aateltii et mennää sinne sit, kun päästään ainaki nopeest sisäl. Kun mentiin sisälle, saatiin sellast kortit siitä ovelta. Katoin et kaikil muillaki on samanlaiset, et niinköhän päästäänkään halvemmalla. Ja ei päästy. £15 meillekin. Mietittiin halutaanko sinne sittenkää, et valehteliko kundi hinnan tahallaan… Mut kun kerran näytti mukavalta paikalta, paljon isommalta ku edellinen, ja jouduttais varmaa muualle jonottaa pitkään, jäätiin. Paikka oli tosi iso ja mukava. Mut tääl oli sit taas ihan karseen ahtaat vessat. Ja tippitäti oli komentamassa sua jättää tippii, jos pesit kätes! Tarjolla oli kyl viel enemmän ku edellises paikas. Oli karkkii, purkkaa, meikkei, kondomeja ja tamppooneja… Koskakohan nää tälläset tulee Suomeen… Palloiltiin jonkun aikaa ja mentii sit kauhulla tuhlaa rahaa baaritiskille. No siel oli sellanen mukava vanhempi mies baarimikkona, joka sano et tarjoo meille juomat sen kunniaks ku ollaan Suomesta. Kun siitä tuli jotain juttuu. R ymmärsi et kyseessä ois ollu paikan omistaja.

 

Myöhemmin saatiin taas kutsu yhteen pöytään, missä joku jätkä vietti synttäreitään, mut siel ei ollu enää mitään juomaa tarjolla, ja jätkät oli muutenki outoja, joten poistuttiin paikalta.

 

Ilta kulu tanssiessa, ja muutamat juomat viel ostettiin. Oli viel kalliimpaa kyllä ku edellisiltana. Yks paukku £8,50 tai jotain… Yli 12€. Loppuillasta bongattiin se sisäänheittäjä, ja sanoin et se on kyllä nyt juomat velkaa kun ei päästykään sisäl halvemmal, ja se vei meiät yläkertaa, mikä oli sellanen puoli mis oli pöytii joihin ei päässy istuskelee ilman varausta. Mies selitti et välil ne ovella päästää halvemmal, mut hän ei voi tehä mitään jos ne sanookin et ei pääsekään halvemmal… Tai jotain. No kohta tulikin valomerkki ja sisäänheittäjä ties jotkut jatkobileet. Lähettiin sit suunnistaa sinne.

 

Mun jalat oli ollu jo heti kotoota lähdettäessä ihan väsyneet eilisestä, ja vaikka mulla oli nyt toiset kengät, koko ilta oli ollu yhtä tuskaa!! Mut vaan piti yrittää tanssii!  Näytti varmaan kyllä aika ovelalle mun tanssiminen…

 

Jatkopaikan ovella oltiin vähän jälkeen kolmen, ja saatiin pienoisen odottelun jälkeen kuulla et ne ei ota enää ketään sisään. Ois pitäny olla paikalla ennen kolmee. Siis jatkopaikka oli joku toinen baari. Lontoossa voi kuulemma bailata yötä päivää kun vaan tietää mihin menee. Kun yhet baarit sulkeutuu, toiset aukee.

 

Nyt mun pitää mennä hakee L "koulusta" joten jatkan taas joskus myöhemmin.