Nyt menee hermot blogin kaa… Ei vaan anna tallentaa tietoja. Oon täs lykänny kirjottamista (ja ollu vähän laiskakin…), et kirjotan sit ku blogi toimii. Jos enää toimii…
Perjantai-iltana 22.9. katottiin perheen äidin kaa mun koulukursseja. Et mihin voisinkaan mennä, kun monet kurssit alkaa nyt lokakuun alussa. Että on jo lokakuu kohta… TOSI nopeesti menny syyskuu! Tuntuu varmaan senkin takii siltä, kun on ollu ihan kesäkelit, ja Suomes ei ikinä enää tähän aikaan yhtä lämmin. Eli mun syksy ei tääl oo viel mun mielessä alkanu! Joulu tulee siis nopeemmin kuin osaan odottaakaan… Hui!
No katottiin siis yhtä enkun kurssia, minkä olin ite bongannu. Varmistin äidiltä, et se on mun tason kurssi. Se on enemmän keskittyny ääntämiseen, lukemiseen ja ymmärtämiseen, keskusteluihin… Eli ei kai sit mitään kirjottamista, mikä on kyl outoo, ja tylsää, jos niin on. Koska huomaan, et osaan nyt enemmän sanoja, mut ei välil oo hajuukaa, miten kirjotetaan.
Sit katottiin parii psykologian kurssii, ja toinen ois siitä, miten ihminen oppii asioita, toinen sellanen, mistä ois mun ammatissaki hyötyy, eli mainostamiseen liittyvää. Mietin vaan miten ymmärtäisin sellasii asioita enkuks… Äiti tääl meinas, et siinähän sit opin. Mut noloo jos tunnil ei ymmärrä yhtää mistä on kyse.
Yks lastenhoitokurssi, mis ois kai samal opiskeltu enkkuu, ois ollu tosi kiva, mut loppu vasta ens vuonna kesä-/heinäkuussa. Mainitsin siit vaan ohimennen äidil, ja se sano, et voin mä senkin ottaa. Voin kuulemma jäädä tänne pidemmäks ajaks, niin pitkään ku haluun… Tosi kiva. No nyt alkaa tuntuu, et ei täs niin kauaa enää ookaan jäljel, kun on jo tosiaan lokakuu kohta, et ois kiva olla ehkä pidempääkin. Nähä kevät ja kesä… Menisin viikoks/pariks Suomeen ja sit takas… Mut sit toisaalta on kiva mennä takas kotiin. Vaik heti. Et en usko pidemmäks aikaa jääväni. Mut lapsii tulee kyl sillee ikävä, et ois kiva nähä kun ne kasvaa… Täytyy tulla vuosittain vierailee… Juu murehdin jo tällasii! =D
Lauantaina 23.9., heräsin aamulla itekseni, pirteenä (tai ensin siis lasten ääniin… mut pirteenä ) puol kasin aikoihin. Kiskoin vaatteet päälle, join lasin vettä, ja lähin tunnin kävelylenkille. Kävelyy, koska oli taas läpsyt, mut teki kyllä mieli hölkätä… Nopeeta kävelyy siis. Ja lihaksii lenkin jälkee kotona. Lapset tuli mun huoneeseen, kun tein vatsoi ja selkii, ja kävivät makaa mun viereen ja tekivät saman lailla! =D
Oli mun vapaa, mut sovittiin äidin kaa, et tästä eteenpäin teen lauantaisin noin kolme tuntii töitä, sillee, et meen sen ja lasten kaa uimaan. D kun ei osaa uida. Eli sit lähettiin ysin jälkeen uimahallille. Myös D tuli mukaan, mut vaan auttaa lasten kaa. Ei siin nyt välttist apuu tarvittais, mut onhan se sit mulle ja äidille nopeempaa ja helpompaa…
Aattelin et en kasta hiuksii, ku olin pessy ne just edellispäivänä. Olin pääosin A:n kaa, ja se pomppi altaaseen roiskien niin, et hiukset kastu myös mulla. Sit ne aukas vesiliukumäen ja mä kattelin, et oispa kiva mennä koittaa sitä. En sanonu mitään, kun äiti jo ehdotti, et jos mentäs lasten kaa koittaa sitä. Menin A:n kaa, ja mä kiljuin enemmän ku A! Eka meni kivasti hiljaa, mut koveni loppua kohden! Ja mä en tienny miten tullaan alas, kun itelleki tuppaa aina menee nenään vettä, ja nyt mun pitiki pitää A:ta kainaloista, et saan nostettuu sen pinnalle heti ku pärskähdetään veteen. Eli kuka pitää mun nenästä!? Hienosti meni!:D Ei menny mulla vettä nenään, ja A kun ei pelkää vettä, ja hyppii muutenkin veteen, niin sitä ei niin paljoo tarvinu kannatella. A:n eka kerta vesiliukumäessä.
Sit ootettiin et L tuli äidin kaa. L pärski ja köhi veteen pärskähdyksen jälkeen, ja kun äiti kysy, haluuko koittaa uudestaan, L sano että "ei kiitos"! Juu kohtelias tyttö! Ja oli varmaa paniikissa, et mitä tapahtukaan!:D
A halus mennä uudestaan, ja mäkin olin ihan innoissani! Mentii varmaa joku viis kertaa ja sit pitiki lähtee. A ois varmaa voinu mennä siel koko päivän…
Kotona mä sit huuhtasin tukanki, hoitoaineella, ku kävin suihkus. Uimahallis ku tosiaan on miehet ja naiset sekasin suihkuis, ja sielt tuli ihan älyttömän kuumaa vettä! Ei ollu hirveen kiva yrittää huuhdella lapsii, kun oli itellekin liian kuumaa!
Sit D kylvetti lapset ja pesi niitten hiukset. Sit olikin jo iltapäivä, ja lähettiin mun synttärilounaalle. Perheen äiti, lapset ja D. Äiti sano, et saan valita paikan, tai et millast ruokaa haluun syödä, mut mulle oli ihan sama, kun vaan mennään johki eri paikkaan, mis en oo viel käyny. Luulin et mennää johki täs Ealingis, mut äiti ehdottiki sit, et mennää Bayswateriin johki kiinalaiseen ravintolaan! Se on ihan Hyde Parkin vieres, siis oikeestaan keskustas.
AA:n kaa soiteltiin, ja selvis et se oli töissä Bayswateris. Kuulostikin tutulta, oli varmaa maininnu aiemmin, et työskentelee siel. Sovittiin, et jos se töiltään kerkee, niin nähään ku oon syöny.
Ruoka oli todella hyvää siel kiinalaises! Äiti tilas monta pikkuannosta, vissii 12 erilaista juttua, ja niitä kaikkia sit maistelin, ja olin huomaamattani aivan täynnä!
Ruoan jälkeen tavattiin AA, ja nyt sit äiti ja lapsetki näki sen. Äiti sano jälkeenpäin, ku kysyin, et millasen kuvan se nyt sai, et mulla on nyt hänen hyväksyntänsä tai jotai, et vaikutti vastuuntuntoselta kaverilta. Hehe! No kun aluks piti niin urkkii tietoja. Mikä oli mustakin ihan hyvä siis.
Mentiin AA:n kaa Hyde Parkkiin käppäilee, oli taas tosi kiva ja lämmin ilma. Sen jälkeen mentii yhteen ostariin pirtelölle. Sit AA:n pitiki mennä takas töihin, ja mä lähin tuubilla (metro… ) kotiin. Kotimatkalla kaupan kautta ja ostin karkkipussin ja KitKat-keksejä…
Puhuessa äitini kaa mesessä pidemmän ajan illal, tulikin syötyy koko karkkipussi siinä huomaamatta… Ja tottakai suklaatakin piti maistaa, ja niitä menikin sit muutama… Hyvällä omatunnolla, kun olinhan jo kahtena päivänä käyny lenkillä! Ei kyllä mulle tuli oikeesti huono omatunto heti.=(
D on valitellu, et ei pysty nukkuu patjallaan, kun tuntee ne jouset selässään. Mulla ei sillon ollu mitään vaikeuksii, kun nukuin toises huonees, niin sanoin et voidaan vaihtaa patjoi, kun mul ei oo jousii tän huoneen patjas. Lauantaina vaihdettiin, ja ekana yönä mä tunsin jouset, mut aattelin, et totun niihin. Nyt tunnen ne vieläkin… Kun makailen peiton päällä, tuntuu hyvältä ja pehmeeltä, mut jos ei oo peittoo välis, jouset tuntuu liian hyvin. Katotaan, jos sitä nyt tottuu, ei ne kuitenkaan mun yöunia oo häirinny. Patja on muutenkin aivan liian iso mun sänkyyn. Mut koska se pysyy siin hyvin, niin musta on vaan kiva, kun on enemmän tilaa, ja korkeempi sänky, kun patja on paljon paksumpi.
Sunnuntaina 24.9., mentiin aamulla kirkkoon. Kirkkohuone oli niin täynnä, et mä jäin eturiviin istuu L sylissäni, ja äiti meni A:n kaa takariviin. L istu melkeen koko tunnin nätisti, mut lopus oli lähös koko ajan äitinsä luo. Onneks ei alkanu itkee tai huutaa, oli tosi kiltisti. Musta oli kivempi istuu eessä, kun yleensä istutaan takana. Eestä näki paljon paremmin, mitä tapahtu, ja oli kivempi kuunnella ja yrittää ymmärtää puhetta, kun näki puhujan.
Iltapäivällä puistoon täällä Ealingissa. Mut sellaseen isompaan, missä en ookaan ollu. Ja äiti sano, et siel on kans lampi ja veneitä! Jei! Mut ilmat koht kyl kylmenee, et en paljoo sil tiedol tee.
Tytöt polkupyöräili vuorotellen, ja saatiin jätskit. Äidin veli oli kans meiän kaa siellä.
Kotiin tultuani sain puhuu mesessä kummipoikani (3 ½ -vuotta) kanssa! Näin hänet ja hänen perheensä ekan kerran sen jälkee ku lähin!! =D Kummipoika (J) kysy, et missä oon ja koska tuun takas. Sanoin, et ens vuonna, et sä voit tulla mua kattoo tänne aiemmin. Ja se oli tulossa heti! 😀 "Minä tulen ihan kohta!", se sano! Sit L tuli kans juttelee J:n kaa. Antoivat lentosuukkojakin toisilleen! Ja L laski suomeks, ja laulettiin "Tuiki tuiki tähtönen" -lauluu vähän.
Sit myöhemmin juttelin R:n kaa meses. Eka kerran sen jälkee, kun hän oli tääl. No ei me sitä ennenkää juteltu ku kerran mesen kautta. Kysyinki äidiltä tääl just eilen (siis tää sunnuntai), et jos R voi tulla uudeks vuodeks tänne, ja se sopi! Siitäkin sit R:n kaa iloittiin jo!
Kysyin myös, jos mun äiti voi tulla marraskuun alus, ja äiti tääl sano, et tottakai, kun oon vaan onnellinen, ja sit lapset on onnellisii ja kaikki on onnellisii. Eli äitini on kai tulossa marraskuussa! Eli vaan vähän yli kuukaus enää! Mut lentoi ei kyl oo viel varattu, joten ei nyt viel oo tarkkoi päivii tiedos.
Sit illal lähin vielä kävelylenkille puoleks tunniks, vaik oli jo pimee (puol kasi). Olin syönyt loputkin suklaat päivällä… Siinä syy. ;D
Illal, joskus varmaa yhentoista, aikoihin A tuli mun huoneeseen, ei sanonu sanaakaa. Kannoin sen takas sänkyyn, ja meni nukkuu. Pitkästä aikaa tuli tollee. Sillon alussahan tota oli, mut ei nyt oo pitkään aikaan tullu yöllä, tai aamullakaan ennen aamupala-aikaa.
Tänään, eli maanantaina 25.9., vein A:n taas rattailla kouluun, ja kävelin vähän pidemmän matkan kotiin. Tein vatsoi ja selkii, ja imuroin. Mun liikunta!
Sit jo koht hakeeki L koulusta D:n kaa.
Sit katoin viel netistä niitä koulukursseja ja soitin sit koululle. Päätin nyt sit mennä sille englannin kurssille, kun haluun oppii tän kielen mahollisimman hyvin. Puhelu oli aivan kauhea… Mä en meinannu aina ymmärtää, mitä nainen toises pääs kysy. Ja sit mut laitettiin vähän välii kuuntelee musiikkii… Ja ihan ku sil naisel ois välil menny hermot, ku en jotain heti tajunnu. Laitto mut varmaa kiusallaan välil kuuntelee musaa! Että on inhottava hoitaa "virallisempii" asioita vieraalla kielellä, ja viel puhelimes…
Sanoivat sit, et laittavat papereita postiin, mistä käy jatko selville. Toivottavasti posti tulee nopeesti, koska tää kurssi on alkamas jo ens viikon torstaina… Eivät ainakaa sanoneet, et en sinne pääsis…
Sit lähin ajoissa hakee A:ta koulusta, et voin mennä vähän pidemmän lenkin ennen hakemista. Lähin menee sellasta kautta, mitä olin menny vaan toiseen suuntaan, ja yhessä risteyksessä/liikenneympyrässä meinasinkin mennä väärään suuntaa. Hämäävää, kun menee samois paikois, mut eri suunnasta, niin meinaa eksyy! Siin tuhraantu sit sen verran aikaa, et sainkin kiirehtii koululle. Mut portit olikin viel kii ku sinne jo kerkesinkin. Oonko sanonu, et siel on portit… Eli portit avataan kun koulu loppuu, ja sit vanhemmat menee pihalle seisoo, ja lapset päästetään ulos yksitellen, sitä mukaa, kenen vanhemmat ope ikkunasta näkee.
A tuli ulos ilman pusakkaansa. Eikä ollu eka kerta, kun sai sisältä mennä hakee jotain, viimeks lounaslaukkua. No katoin eka laukkuun, et oisko pusakka siel, ja näin silmälasikotelon auki, ilman laseja. Mentiin sisälle, ja A meni kattoo laatikostaan, mut se oli tyhjä. Sit kysyin opettajalta, mis lasit ja pusakka on. Se sano, et hän ei tiedä missä voi olla. Kysyin suu pyöreenä, että mistäköhän voitais niitä etsiä, ja ope sano vaan, et hän ei oo nähny, eikä tiiä, ja jatko muitten opilaitten kaa. Jaahas! Sit näin käytäväl avustajan ja kysyin siltä, ja se oli ystävällisempi, mut sano kans et ei oo nähny. Seisoin sit A:n kaa käytäväl, ja mietin, et mitäs nyt. Yks tyttöoppilas oli lähös kotiin ja sano, et A:n lasit on hänen tuolin alla. Pyysin näyttämään, ja siellä ne oli lattialla, ja pusakka vieressä, lattialla. Hyvä opettajat! Ois siinäki ollu, jos uudet lasit ois tallaantunu lasten jalkoihin!
Kotona lapsukaiset oli tosi nätisti tänään! Ja ruokailut meni tosi hyvin! Ja olikin hyvää ruokaa… Kirjolohta, kanaa ja vihanneksia. Sekä marjoja kastikkeella jälkkäriks! D on ihana ku tekee mullekin aina ruokaa! Yritän auttaa siinä ruuan teossa ja tiskeissä sit mahollisimman paljon.
Kun lapset oli saatu sänkyyn, mä olin aivan tosi väsy yhtäkkii. En päiväl ollu. Nukuin sit puolisen tuntii, ja nyt oon ollu ihan pirtee sen jälkee. Vaik nyt pitääki mennä nukkuu, kun kello lähenee kahtatoista.
Kirjoteltii E:n (joka oli au pair tääl mua ennen) kaa meses vähän aikaa sit, ja se on nyt tulos syyslomaviikol tänne! Eli kolmisen viikon päästä! Ja katottiin sille lentoja. Kivaa! En malta oottaa! Kun ei tosiaan olla ikinä nähty! Ja kiva mennä kiertää paikkoi ja juhlii taas eri seuras! 😀